Aamulla aurinko paistoi. Minä luulin lähteväni kaupunkiin ja kirosin. Ei huvittanut yhtään. Hetkeä ennen lähtöä soitin puhelun ja kuulin, ettei minun kuulu olla siellä, minne olin valmistautumut lähtemään. Vaikka auringonpaiste oli muuttunut lumituiskuksi, muuttui päiväni kerta heitolla valoisammaksi. Loppuviikosta olen joka tapauksessa menossa ja näen ihanaisen ystäväni, joka odotti minua luokseen jo tänään. On se hyvä, että otan asioista ajoissa selvää!


Koska reissuni peruuntui, saan sittenkin katsoa ensi yön Oscarit. Sitä odotellessa joogaa, saunaa ja ripaus unta.
2 kommenttia:
heips! huomasikko olin tonne viime sivun suosikkeihin kirjoittanu?
suvi
voi en! onneksi sanoit, olisi voinut tovi vierähtää ennen kuin olisin huomannut. ei kuulosta tutulta tuo mainitsemasi kirja, mutta menee must read -listalle, koska sun kirjamakusihan on lyömätön.
Lähetä kommentti