Aamu

Tähän mennessä vuoden paras aamu. Seitsemän aikaan raotin luomiani vain sulkeakseni ne uudelleen. Kissa kehräsi kyljessä, Ninni toisella puolella. Sai jatkaa unia, ei ollut kiire minnekään. Oikeastaan ei enää väsyttänyt, mutta kuka hullu sieltä lämpimästä autuudesta olisi noussut!? En minäkään, vaan käänsin kylkeäni. Kissa jatkoi hurinaansa.

Kun kömmimme ylös, ulkona paistoi aurinko ja lapsi kaivoi heti lasit päähänsä. Silmiä kannattaa suojella. Päivällä kärryteltiin markettiin tekemään ostokset ja syötiin jäätelötötteröt. Paluumatkalla poikkesin takapihan risukossa, jossa kasvaa upeaa punaista pajua. Miksi kaupungissa tulee rikollinen olo, jos katkoo muutaman risun? Ehkä siksi, että täällä jokaiselle ei riittäisi risua katkaistavaksi, kun taas maalla voi huoletta katkoa vaikka sylillisen, eivätkä ne oksat siitä vähenisi. Joka tapauksessa hiivin saksien kanssa nappaamaan suorimmat ja punaisimmat pajut ja värkkäsin niistä kauniin tukiristikon herneen kiivettäväksi.

Iltapäivä kului Peten ja David Cookin seurassa käsitöitä tehden. Nämä pojat ne osaavat laulaa! Illalla seura vain parani. Luulen, että päivästä tuli näin onnistunut tuon ihanan aamun takia. Lähden tavoittelemaan seuraavaa.