Meillä asuu känkkäränkkä. Huutoa tulee pienimmästäkin asiasta. Vaikkapa siitä, että lusikassa sattuu olemaan haisuli, vaikka neiti haluaa mörön. SIIS HAUAN MÖLÖN!!Sunnuntai tuli taas liian äkkiä. Meillä oli vieraita koko viikonlopun, joten tekemistä riitti. Kiitos vaan kyläilijöille, oli mukavaa! Perjantaina drinkkejä, lauantaina keilailua ja amerikkalaisia pannukakkuja. Laskettiin mäkeä ja rättikaupatkin kierrettiin, mutta itselleni en ostanut mitään. Sunnuntai on kulunut miettien, että mitä sitä tekisi. Ottaisiko syliinsä kirjan vai kutimen? Lasta ei voi valita, sillä hän haluaa leikkiä, ei istua sylissä. Ja hän haluaa leikkiä itse! Ei tarvi auttaa.
Valitsen kutimen. Mutta minkä niistä? Minussa on se perustavanlaatuinen ongelma, etten voi tehdä vain yhtä työtä kerralla, vaan aloitan jatkuvasti uusia projekteja. Nytkin on kaksin kappalein liivejä ja villasukkia, enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. Säärystimet tulivat valmiiksi, mutta omissa jaloissa niitä ei voi kuvata. Odotan sopivan kuvauksellisten jalkojen ilmaantumista.
Taidan jatkaa eilen aloittamiani kevätsukkia. Lanka on lempparini, Drops Fabel, ja sävy niin suloinen, etten voinut vastustaa. Tiedän, että ollaan vasta tammikuussa, mutta minkäs teet, jos pää on jo keväässä!
2 kommenttia:
5 kuivaa päivää ilman päivitystä...tuskaa...hän on jälleen täällä. AIVAN MAHTAVAA :)
t.aivan koukkuun jäänyt ikävöijä
ps. tulkaa pian tänne, täällä ei mitään elämää ilman teitä...
Olipa herkullisen väristä..
Tuo vimmahan on sitten iskenyt muuten minuunkin. Joka lapsella on nyt sitten äitin tekemät villasukat!
Juuri äsken sain Olivian sukat valmiiksi ja Venla kysy heti, että mitäs meinaat seuraavaks? Sillä on muuten kaulahuivi ja lapaset puikoilla. Joten hurahdettu ollaan molemmat..Laitoin Tonin mukana Ninnille Olivian hameen jota se pitäis kyllä vieläkin mielellään, mut koko on jotain 80, joten hiukan pieni on. Pusuja sille pienelle pahalle noidalle.
Lähetä kommentti