Minne nämä viikot menee?

Huomenna on jo perjantai! Ihan hullua. Mutta viikonloppu on kyllä tervetullut, ei siinä mitään.

Tapasin eilen pitkästä aikaa hyvän ystävän. Istuttiin kahvilassa tuntikausia herkutellen porkkanakakulla ja cappuccinolla. Vaihdettiin kuulumisia ja parannettiin maailmaa. Toivottavasti otamme uusiksi pian.

Tein tänään huippuinvestoinnin - ostin sukset! Luminen maisema ihan kerjää hiihtämään, joten täältä pesee. Sunnuntaille on jo sovittu hiihtoretki. Jatkan kamerasta haaveilua, sillä tällä erää on budjetti kulutettu.

Kunnianarvoisa blogi-kissa paljasti tänään uuden puolen itsestään menemällä kylpyyn! Kissatko muka inhoavat vettä? Ei tämä ainakaan.

Maanantai

Selvisin sunnuntai-illan syövereistä uuteen viikkoon. Kiitos vain rohkaisevista kommenteista! Pitkä päivä takana ja ilta Ninnin kanssa kaksin. Ollaan tanssittu Amélien tahdissa ja jumpattu, minä gymstickillä, lapsi lapiolla (tai lapulilla, kuten hän sanoo). Edessä Täydelliset naiset, jonka aikana valmistuu kantapää kevätsukkiin. Huomiseksi sovittiin ompeluseurat, saan ehkä säärystimet kuvattua, jos Marjo lainaa jalkojaan. Toivottavasti nämä raidat nähdään Ninnin päällä joskus.

Hermoromahdus

En jaksa siivota pissaa lattialta, en laittaa lasta nukkumaan. En halua aloittaa uutta viikkoa. Isänsä piti tulla jo.

Pieni paha noita

Meillä asuu känkkäränkkä. Huutoa tulee pienimmästäkin asiasta. Vaikkapa siitä, että lusikassa sattuu olemaan haisuli, vaikka neiti haluaa mörön. SIIS HAUAN MÖLÖN!!

Sunnuntai tuli taas liian äkkiä. Meillä oli vieraita koko viikonlopun, joten tekemistä riitti. Kiitos vaan kyläilijöille, oli mukavaa! Perjantaina drinkkejä, lauantaina keilailua ja amerikkalaisia pannukakkuja. Laskettiin mäkeä ja rättikaupatkin kierrettiin, mutta itselleni en ostanut mitään. Sunnuntai on kulunut miettien, että mitä sitä tekisi. Ottaisiko syliinsä kirjan vai kutimen? Lasta ei voi valita, sillä hän haluaa leikkiä, ei istua sylissä. Ja hän haluaa leikkiä itse! Ei tarvi auttaa.

Valitsen kutimen. Mutta minkä niistä? Minussa on se perustavanlaatuinen ongelma, etten voi tehdä vain yhtä työtä kerralla, vaan aloitan jatkuvasti uusia projekteja. Nytkin on kaksin kappalein liivejä ja villasukkia, enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. Säärystimet tulivat valmiiksi, mutta omissa jaloissa niitä ei voi kuvata. Odotan sopivan kuvauksellisten jalkojen ilmaantumista.

Taidan jatkaa eilen aloittamiani kevätsukkia. Lanka on lempparini, Drops Fabel, ja sävy niin suloinen, etten voinut vastustaa. Tiedän, että ollaan vasta tammikuussa, mutta minkäs teet, jos pää on jo keväässä!

Arjen pieniä iloja

Tilasin itselleni joululahjaksi Olivian. Ensimmäinen numero kolahti luukusta tänään. Nautintoa jäljellä vielä monta monituista sivua...

Viikonloppu italialaisittain

Heräsin lauantaiaamuna, kun oli vielä pimeää. Istutin tytön lastenohjelmien ääreen ja päätin viettää italialaisen viikonlopun! Kun ei voi lähteä matkalle, täytyy käyttää mielikuvitusta. Omistan cappuccinokeittimen, joka on kyllä ollut hävettävän vähäisellä käytöllä, johtuen osittain siitä, että mies ei ymmärrä hyvästä kahvista tuon taivaallista, joten pitäisi itse juoda aina kuppitolkulla ja sitä voisi vatsa protestoida, koska en yleensä juo kahvia. Latasin pannun kuin aito italialainen ainakin ja pistin sen liedelle pöhisemään. Oikeaan tunnelmaan pääsi jo siitä ihanasta tuoksusta, mikä keittiöön levisi, kun keitin alkoi sihistä. Kyllä se vain niin on, ettei mikään mokkamasterlitku voita oikeaa kunnon cappuccinoa maitovaahtoineen!


Iltapäivällä sain ystävän luokseni. Viini ja naposteltavat maistuivat. Valitsin pullon nimen ja etiketin perusteella ja kannatti luottaa unikkoon - viini oli erinomaista!


En tiedä, miten ahkerasti italialaiset käyvät kirpputoreilla, mutta itse tein löytöjä perjantaina. Suurimmat kicksit sain tästä hienosta korkkitaulusta, jonka asensin keittiöön samana päivänä. Haaveilin itse korkkitaulun tekemisestä, mutta keräilyni ei ole tuottanut tulosta. Kolmen korkin taulua ei juuri kannata seinille ripustella. Kiitos sille tuntemattomalle, joka on ollut ahkerampi juomari kuin minä!



Sunnuntaihin vielä ripaus saapasmaata ruuan muodossa, kuinkas muuten!

Torjantai

Huomenna lähden retkelle ystävän kanssa. Tähän retkeen ei kuulu termospullo ja vaelluskengät, vaikka sekin voisi olla mukavaa. Sen sijaan hurautamme autolla naapuripitäjään, teemme kierroksen tehtaanmyymälöissä ja reissun kruunaa iso kirpputori, jota en ole vielä koskaan kolunnut! Toivottavasti vastaan tulee ihania löytöjä. Jotain pientä ja kaunista, jota voin ihailla koko kevään. Niin, alan olla jo keväässä, vaikka ulkona pakkanen paukkuu. En jaksaisi odottaa! Nämä harmaat pääkallokelit alkaa jo tympiä. Olisi edes niitä kirpeän kuulaita ilmoja, mutta kun ei. Onneksi on viikonloppu tulossa, enää huomisen työrupeama sen esteenä.

No huh huh! (ninamaisesti)

Löysin unelmieni talon. Se on valtava 20-luvulla rakennettu mansardikattoinen kaunotar. Suuri puutarha ympärillä, pihassa luhtiaitta ja talossa oma viinikellari! Kaiken kukkuraksi järven rannassa kelohonkainen rantasauna. Ihan itkettää, kun katson kuvia tästä paratiisista ja ymmärrän, ettei se koskaan ole minun. Hinta nimittäin on kuusinumeroinen, eikä ala ykkösellä eikä edes kakkosella. Jos voittaisin nyt voittaisin lotossa, en miettisi hetkeäkään.

Harjoittelun ensimmäiset päivät tuntuvat vievän mehut ihan kokonaan. Päivät on pitkiä ja olen edelleen ihan päästäni pyörällä. Jospa se tästä tasoittuisi. Illat on kyllä tehtävistä vapaata aikaa, mutta koska olen todella aamu-uninen (ennen auringon nousua heränneenä kuin perseelle ammuttu karhu), täytyy kömpiä tavallista aikaisemmin petiin, jotta jaksaa nousta. Käsityörintamalla on aika hiljaista. Aloitin kyllä Nipsulle liivin, mutta kiireestä johtuen se on paitsiossa. Välipalatyönä kädenlämmittimet, sillä hassu juttu, mutta mulla ei ole lapasia! Jätin ainokaiseni lestille. Löysin marketista muumikalenterin tälle vuodelle, luulin jo jääväni ilman.

Huomenna

...alkaa arki. Loma on lusittu, pahin paniikki vaihtui seesteisyyteen. Ollaan taas kotona ja kaikki kyllä järjestyy, kunhan päästään käyntiin. Asunto näytti jotenkin isommalta, kunnes kannettiin auton sisältö eteisen lattialle. Nurkat on täynnä pusseja ja kasseja. Muumit ja hemulit pitkin lattiaa. Täältä ei tarvitse pitkään aikaan lähteä minnekään kauas, voi rauhassa olla ja hengittää, muuttaa kodin keväisemmäksi. Sitä kohtihan tässä ollaan menossa.

Tässä ne luvatut kettupojat, hieman myöhässä tosin!

Kaksi vuotta äitinä

Ennen kuin minusta tuli äiti,
tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
nukuin niin myöhään kuin halusin, enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon.
Ennen kuin minusta tuli äiti.

Hiihtämässä

Tänään taivaalla näkyi outo valoilmiö. Aurinko! Koitin muistella, milloin olen sen edellisen kerran nähnyt. Ei voi muistaa. Olen koko lomani ajan haaveillut hiihtämisestä järven jäällä. Loman alussa sanottiin, ettei jää vielä kanna, sitten tulivat lumipyryt, tuulet ja lopuksi kova pakkanen. Mutta kun aamulla oli taivas sininen, päätin, että tänään hiihdetään, tuli mitä tuli. Voimia kerätäkseni tein ja söin ison kasan lettuja marjahillolla.














Ja sitten vain paljon vaatetta päälle, kamera taskuun ja ladulle. Jäällä ei ollut ketään. Saaret olivat kaaaukana valkoisen hangen takana, kuu möllötti punertavalla taivaalla. Kannatti lähteä, sillä oli niin kaunista. Hiihdin hiljalleen, kuitenkin sen verran ripeästi, ettei tullut kylmä. Hyvin pitivät hahtuvatumput pakkasen poissa sormenpäistä. Viiman huomasin vasta, kun käännyin takaisin. Pyllyä kihelmöi jo ja paluumatkalla nenä meinasi jäätyä! Mutta kyllä oli ihana retki.

Loppiasen löpinöitä

Aamulla käveltiin äitin ja koirien kanssa umpilumisessa metsässä. Kaikki oli valkoisena, puutkin, sillä eilen pyrytti lunta vaakasuoraan. Kahlatessa meinasi tulla ihan hiki. Aloin inhota ajatusta kaupunkiin palaamisesta entistä enemmän. Kaupungista en tarvitsisi muuta kuin lankakaupan. On jotenkin hullua, että vaikka siellä on jumalattomasti ihmisiä, on kuitenkin tosi yksin. Kun taas täällä maalla ei tarvitse tulla kuin yhden ihmisen vastaan ja koska se on väistämättä joku tuttu, niin ei ole koskaan yksinäinen olo. Ei kylläkään ole sanottua, että joku tulee vastaan...

Iltapäivällä kolasin polut puhtaaksi lumesta puhelimessa lörpötellen. Ninni teki sillä aikaa muumiharakoita. Jotenkin ne liittyvät lumeen, muuta en tiedä. Ninnin kyselyikä alkoi eilen lihapullia tehdessä. Mitä teet? Mitä laitat sinne? Miksi laitat suolaa? Kuka niitä syö?

Tämän hetken projekti (yksi niistä monista), hahtuvatumput, on nyt huovutettu ja koska ne ovat ihan ketun väriset, ompelen niihin silmät, nenän ja korvat. Laitan huomenna kuvia. Tässä toinen tekele, pääkallosukat!

Sex on Fire

Varoitus! Seuraava teksti sisältää ylitsevuotavaa hehkutusta ja ylisanoja!

Pete oli ihan mieletön! NIIN hepa! Eturivi oli täynnä vaippaikäisiä, joten sinne emme tunkeneet, vaan bailasimme omana ryppäänämme hieman taaempana. Koko keikka oli loistava, velpoika mukaan lukien. Äänet, valot, lavashow ja kaikki se hiki. Käsittämätöntä, miten niin nuori poika voi suorastaan tihkua seksiä! Mitä siitä vielä tuleekaan? En tiedä ketään, jolla olisi yhtä ystävälliset silmät. Kyttäsin vieressä koko nimikirjoitusruljanssin ajan ja kaikki saivat katseen ja olehyvän. Ah, ihana poika!

Aamulla satoi lunta kirkkaalta taivaalta. Se alkoi juuri, kun olin lähdössä valokuvaamaan pakkashuuruisia koivuja. Kuvista ei tullut sellaisia kuin halusin, joten en paljasta niitä.

Ihana raitahuivini on ollut käytössä jo muutaman päivän. Lanka oli mukavaa neuloa ja lopputulos juuri sellainen kuin olin ajatellut. Lämpimiä ruskean, punaisen ja keltaisen sävyjä ja mikä pehmeys! Ninnikin tarvitsee muhkean huivin, mutta varastoissani ei ole oikeanlaista lankaa - voitteko kuvitella! Täytyy siis piipahtaa lankakauppaan, kun palataan kaupunkiin. En halua ajatellakaan paluuta, sillä se tietää aikaisia aamuja, pitkiä päiviä ja inhottavia velvollisuuksia, mikä tarkoittaa koulua. Voisin jatkaa tällaista laiskaa elämää vielä muutaman viikon. Neuloen ja lukien. Sofi Oksasen Puhdistus on jo koukuttanut minut ja voisin lukea sitä taukoamatta, mutta tämä ilta on omistettu Petelle ja kirja saa jäädä odottamaan.

Nyt lähden naukumaan teetä ystävältä, ihan vielä ei tarvitse hötkyillä kikkarapään takia. Ninni pulkan kyytiin ja sitten mentiin!

Viikonloppu

Meidät kutsuttiin Jäpänrannalle syömään. Ateria oli loistava, etenkin sienikastike - nam! Kaunis kiitos kuuluu Kaisalle, punaisen talon muumimammalle, joka toimi kokkina. Huomenna on luvassa viikonlopun huipennus, varattiin nimittäin liput Pete Parkkosen keikalle! Kehtaisko heittää pikkuhousut..?

Lupauksia

• En ryhdy minkäänlaiseen lakkoon - ne ovat vain itsensä kiusaamista
• Luen enemmän kirjoja, vuoden ensimmäinen olkoon Sofi Oksasen Puhdistus
• Opettelen neulomaan konttisukat ja my-so-called-scarfin
• Teen useammin kasvisruokaa
• ... ja ainahan voisi panostaa kouluun ja perheeseen ja liikkumiseen...