Melkein prinsessat

Juhlimme eilen Ruotsin prinsessan häitä. Lapsen kanssa pukeuduimme heiluvahelmaisiin mekkoihin, ostimme kuplajuomaa ja seurasimme toimitusta ystävien kanssa. Illallakin vielä huokailimme television ääressä ja lapsi mietti, kuka prinsessoista hän mieluiten olisi.

Tyttö on tullut äitiinsä. Lapsuuden ystävän kanssa minäkin pohdin vielä jokunen vuosi sitten, kuka prinssi olisi paras naimakauppa. Hienointa olisi tietysti olla kruununprinsessa. Samalla tosin olimme sitä mieltä, että monarkia on jo aikansa elänyt. Enpä tiedä enää. Huumaavaa oli katsella sitä säihkettä ja liikuttua tuon tuostakin. Kuvitella kruunu ja prinssi itselleen.

Vieretysten

Sulo rakastaa tyttöä. Menisi niin lähelle kuin suinkin. Pienempänä ei lapsi sitä oikein sietänyt, niitä kutittavia viiksiä ja hurinaa. Nyt oikein hakee viereensä ja siinä ne sitten nukkuvat, kaulakkain.

Kuulumisia

Haaveilen edelleen omista kanoista. En ymmärrä, mikä näitä ihmisiä vaivaa, kun eivät innostu. Jatkan kyllä kotkottamista. Tilanne on nyt se, että kamerani on huollettavana, joten on pärjättävä vanhoilla kuvilla. Viikonloppuna pääsin kunnolla tuhlaamaan. Ensimmäinen palkka ja mittaamattoman pitkä puutelista. Lapsi sai niin kauniit ballerinat, että kyllä oli naama naurussa, kun ne pussista paljastui!

Onneksi kesäkuun alku oli sen verran kiireistä, etten ehtinyt tehdä blogimaailmaan kuin pikku pistäytymisiä. Törmäsin nimittäin viime viikolla ilmiöön nimeltä Kesäyön Hullutus eli KYH. Minähän olisin ihan hullaantunut ajatuksesta aloittaa joka kesäkuun päivä aina juhannukseen asti uusi käsityö! Mutta olin siis myöhässä ja hyvä niin, sillä ainakaan vielä en ole huomannut, että vuorokauteen olisi ilmaantunut ylimääräisiä tunteja vapaa-ajan puhdetöitä varten. Jokin kipinä tuosta hauskasta ajatuksesta kuitenkin jäi itämään, sillä keskeneräisten neulomusten määrä tuntuu kasvavan ihan hyvää tahtia. Mukavaa viikkoa kaikille!

Jospas minä kanan saisin

Haluaisin kanoja. Pari ruskeaa ja pari valkoista, jotka kuopsuttelisivat pihaa ja munisivat munia. Mistä kanoja saa? Ja miten niitä hoidetaan? Taidan käydä googlettamassa. Meillä olisi joutava tallikin pihassa, jossa kotkottajani voisivat asua.

Tämän illan omistan lukemiselle ja neulomiselle. Tulossa kauniit sukat Ilulta tilaamastani langasta.

Mieli on tyyni, ei aaltoja näy

Juhlia riittää. Ensi viikonloppu vielä hyörimistä ja sitten pieni tauko. Jo kovin odotettu, vaikka juhlista pidänkin. Kävelin rantaan puhdistamaan pääni, istumaan hetkeksi siitepölyiselle laiturille, kuulemaan käen kukkumista. Kyllä helpotti, nyt jaksan taas alkavan viikon. Onneksi lapsi on reipas aamuherääjä, onneksi töissä ei ole vielä tulipalokiire, onneksi on hyvät eväät huomiselle. Ensi viikolla täytyy juosta ja joogata.

Kolme eläköön -huutoa leipureille!

Leipureista ensimmäinen teki mahtavan kakun!

Leipureista toinen teki nokkossämpylöitä.

Leipureista kolmas kastoi kädet taikinaan ja keräsi kummisedälle kukkia.

Kesäkuun ensimmäisenä

Keräsin pihalta nokkosia, ryöppäsin ja laitoin rasiaan odottamaan huomista leipomista. Aion tehdä nokkossämpylöitä. Päälle kurpitsansiemeniä ja miksei myös taikinaan. Eilen tein isoja suklaakeksejä, jotka ovat jo päätyneet parempiin suihin. Pidän leipomisesta, se kai on tullut selväksi. Tai ainakin leipomusten syömisestä, eikä kaupasta ei saa mitään niin hyvää kuin itse tekemällä. Äidin pellosta voisi hakea jo raparperia...


Vaikka tykkäänkin enemmän heinäkuusta kuin kesäkuusta, on heinäkuussa aina jo vähän lopun tuntua. Väkisinkin miettii, että kohta on taas syksy. Nyt ajatuksissa on vain kesääkesääkesää, ei rahtustakaan syksyä. Siitä pisteet kesäkuulle.