
Paahteisen päivän jälkeen valo muuttui keltaiseksi. Metsän takana jytisi ja tuuli yltyi, pudotti basilikan terassin kaiteelta. Minä jo hihkuin, mutta taas se ryökäle kiersi meidät. Olisin tykännyt myrskystä.

Illalla kiikutin Harry Potteria naapuriin (vihdoinkin saatu houkuteltua!) ja tulin siihen tulokseen, että se iltapäivän tuuli toi syksyn. Vain syksyllä on maassa niin paljon keltaisia lehtiä. Mutta eipä haittaa, sillä syksyllä saa pitää näitä:

Tuliterät kämmekkäät, joiden ohje löytyi Ellimelliltä. Lankana huumaavan värinen Shibui Sock.
Viikonlopun jälkeen on aika palata arkeen ja lopettaa yökukkuminen. Jospa lapsikin jaksaisi jälleen nousta lastenohjelmille. Hetken ehtii silti vielä neuloa. Takaisin maailmalle lähtenyt ystävä on vannoutunut iltapala-ihminen, toisin kuin minä, mutta nyt sämpylää ja kuppi kaakaota, kiitos.