Päivien valo

Miten silloin valokuvataan, kun pimeys leviää päiviinkin? Kun on vain muutama tunti hämärää ja taas tummuu ennen kuin ehtii kotiin asti? Murehdin sitä jo valmiiksi. Nyt on niin kauniin kuulasta. Syksyn valo on lempeämpää kuin keskikesän, jolloin ihan silmiin sattuu.


Tekisi mieli kerätä lehtiä ja laittaa kirjat niitä pullolleen. Sitten myöhemmin ihmettelisin, mitä ajattelin tehdä kasalla kuivattuja lehtiä. Ihaillako vain?


Jäin kissojen kanssa kahdestaan. Isä ja lapsi hyppäsivät linja-autoon ja huristivat maalle. Itsekin menen viikonlopuksi, mutta sitä ennen on tuhat asiaa, sivukaupalla tekstiä kirjoitettavana. Ja tässä vain lintsaan. Kun ei enää näe kuvata, voi kirjoittaa.

Leikkipuistossa

Vietettiin Ninnin kanssa iltapäivää leikkipuistossa. Ilma oli lämmin, mutta tuulinen, lehdet vain lensivät. Tehtiin kakkuja ja kiikuttiin. Hetki ihmeteltiin viereisellä parkour-kentällä tapahtuvaa temppuilua. Siinä vasta magee laji!



Ninni halusi, että kaikki valmiit kakut kuvataan. Ennen syömistä tietysti.


Äidillä oli tapansa mukaan laukussa sekä kirja että käsityö. Keskityin jälkimmäiseen kakkujen teon ohessa. Tuloillaan ovat vallan ihastuttavat pöllö-lapaset, joiden ohje löytyi Ravelrystä. En malta pitää näppejä erossa tekeleestä. Voitteko kuvitella, sunnuntaiaamu alkoi puoli kahdeksalta lapasten neulomisella! Aika koukuttava malli siis.

Tyttöjen juttuja

Tyttölapselle on pakko saada laittaa saparoita ja lettejä ja pinnejä. Olen yrittänyt sitä aina siitä lähtien, kun vauvahaituvat muuttuivat oikeiksi hiuksiksi. Meidän tyttölapsi vaan on vastustanut moisia kiristäviä ja nipistäviä hömpötyksiä aina. Eilen kaikki muuttui. Toin kauppareissulta violetteja kissapompuloita ja -pinnejä. Ja mikä riemu, kun lapsi halusi ne kaikki tukkaansa! Nyt ei ilman saparoita lähdetä minnekään. Voitto se on tämäkin!

Saatiin lauantaiksi vieraita. On käyty keilaamassa ja rikottu lankojen ostolakkoa. Ilta jatkuu lautapelien merkeissä.

Flunssa-aseet

Kävin viikonloppuna syysmarkkinoilla. Tänä syksynä ei ole varaa sairastaa, joten ostin aseen flunssaa vastaan: tyrnihilloa. Kauppiaan mukaan lusikallinen päivässä riittää päivän c-vitamiinin tarpeeseen. Tiedä häntä, mutta mielellään tuota maistelee. Ninniä ei hillo ehtinyt pelastaa, vaan nuha iski. Ensin tuli silmätulehdus ja sitä seurasi kuume. Tänään kiukuteltiin kyllä jo siihen malliin, että tauti alkaa taittua.


Ostin myös kotimaisia omenia, pikkuisen kirpeitä. Sellaisia niiden pitää olla. Aamutkin ovat kirpeitä ja täytyisi taas opetella pukeutumaan oikein. Monta kerrosta, että aamulla tarkenee ja jotta päivän mittaan voi karsia ylimääräisiä pois. Syksyllä myyntiin tulevat vaatteet ovat mielestäni niitä kauneimpia. Pehmeitä sekä materiaaleilta että väreiltä. Villaa ja palmikkoa ja isoja kauluksia. Vähän haluttaisi mennä katsomaan tämän syksyn tarjontaa. Ostaa jotain lämmintä, johon uppoutua, jos tyrnihillon taika pettää.

Niin ne päivät lentää

Vuosi sitten isäni kuoli.

Vuosi kuulostaa ja näyttää kirjoitettuna tosi pitkältä ajalta. Yhtä hyvin siitä voisi olla vain pieni hetki. Sinä päivänä oli kirkas auringonpaiste.

Sairas lapsi, pienen kissan viehätys ja tuhannet kouluhommat ovat pitäneet ajatukseni poissa. Nyt sytytän kynttilän, nyt on aikaa ajatuksille.

Mikä ihanuus!

Kaunis, kiltti, pitkähäntäinen ja mustatassuinen. Käy reippaasti laatikolla ja on kova syömään. Tarttuu narun päässä heiluvaan karkkipaperiin ja kiskoo kuin terrieri. Lapsi kuskaa ja paijaa, lepertelee.

Utelias pieni kiusanhenki, miettii Sohvi, mutta ihmissilmän välttäessä syöksyy mukaan leikkiin ja heittää kympin painin.

Siliteltävää

Talossa on uusi vauva. Sohvi-neiti osoittaa mieltään ja on mustankipeä. Pieni Sulo Lintunen ei ole moksiskaan maiseman vaihdoksesta. Niin vikkelä vain, ettei kamera pysy perässä. Huomenna paremmalla onnella.