Joulu tulla jolkottaa

Kolme yötä enää, niinkö? Ei hätiä mitiä, kaikki on reilassa. Illalla pelataan Monopolya. Jäljellä vähän paketoimista, vähän leipomista, vähän siivoamista. Sopivasti näille päiville. Ehkä joku lahjakin vielä valmistuu.

Niin lahjat... Lapsena salaa hypisteltiin vaatehuoneeseen ilmestyneitä paketteja. Muistan yhden, joka paperi oli revennyt ja sisältä näkyi kiiltävää kangasta. Olin varma, että saan verkkarit ja inhosin koko pakettia. En käyttänyt verkkareita lapsena, enkä käytä vieläkään. Aattona paketista sitten paljastuikin satiininen yöpuku, eikä harmittanut yhtään.

Enää ei tahdo löytyä itselle tulevia lahjoja puristeltaviksi, mutta kurkataan salaa lasten lahjakätköihin. Molemmat tytöt tulevat saamaan omat Disney-prinsessansa ja koska nukkeleikkien a ja o ovat vaatteet, tulee yhdestä paketista löytymään melko hyvä vaatevaraston alku.

Minulla oli lapsena sienijakkara, äidin vaarin tekemä. Aloin haaveilla pienemmälle omaa jakkaraa pukin konttiin ja onnekseni omalta kylältä löytyi kädentaitaja, joka toteutti toiveeni. Niin hieno, ei paremmasta väliä!

Isommat lahjansaajat pitää tietysti pitää vielä pimennossa, joten paljastan vain murusen omista muistamisistani: konepestäviä tiskirättejä, ja ylpeitä sellaisia!

 Odotuksen iloa!

Matalapainetta

Poden saamattomuutta, kanakaipuuta, töihinpaluuahdistusta ja muutakin. Jouluvalmistelumme on pientä ja hienovaraista. Se tuntuu nyt riittävän. Hyasintti on kasvamassa liilaksi, tahdon toisenkin ja kolmannen.

Pieni tutustui päiväkotiin tänään, ui kalana vedessä. Löytäisinpä minäkin sen taidon nopeasti. Nyt hyppäys tuntuu valtavalta.

Vaihtokauppa se on joka kannattaa



 

Anna Virkattu lintu -blogista oli tehnyt korvakorut, jotka pystyin näkemään heti erään ihmisen korvissa. Päädyimme vaihtokauppaan, Annalle pientä ommeltua ja minulle korut. Kaunis kiitos, nämähän eivät kaipaa edes paketointia, niin sievä oli kääre!

 

Olen sitä mieltä, että vaihtokauppaa pitäisi käydä enemmänkin. Joku voisi vaikka ottaa minulta tämän taudin (joka sitten tarttui pienimmältä) ja antaa tilalle energiaa. Jouluhan on jo nurkan takana.

 

Sairastuvassa

 

Aamun kirpeä pakkanen vaihtui lumituiskuun, lumituisku vaihtuu vesisateeseen. Pienempi lapsi on sairastellut, on pesty vaatteita, lattioita, mattokin. Aamupäivä oltiin hiljaa, silitettiin tukkaa. Nyt alkaa pysyä syöty sisällä. 

 

Vilu on pysyvää. Keitin kuuman keiton, joka sai värinsä punajuuresta, makeutensa porkkanasta ja tulisuutensa chilistä.

 

Olen käynyt kuusivarkaissa, lieventävä asianhaara olkoon, että ryöstösaaliini oli polvenkorkuinen. Tonttu on tuonut yöllä kuuseen sydämiä. Romantikko.

 

Minulla on uusi tietokone ja emalikulho, molemmista hyvä mieli. Vaikka. Basilika ei pysy hengissä edes kauniissa kulhossa. Tietokone ei tunnista ulkoista kovalevyäni. Ulkoistan ongelman miehelle.

 





 



Raitoja raidan jälkeen

Missä kuljimme kerran -blogin joulukalenteri houkutteli mukaan heti. Onneksi ei voi etukäteen kurkkia, sortuisin erittäin todennäköisesti.

Harmaa-keltaiset raitasukat valmistuivat pari päivää sitten. Lankana ihana cascade heritage (harmaa silkkisenä). Tuo väriyhdistelmä on niin herkku, oli pakko saada omat, kun aikoja sitten jossain tällaiset näin. Kuva vääristää harmaan sinertäväksi, ah, tämä joulukuun valo!

Itsenäisyyspäivää vietämme kaupungissa, joten toivotan jo etukäteen hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Unohtuneita

Selasin valokuvia ja löysin kesän. Pitkän ja ihanan ja lämpimän. Löysin koiranputkia ja vanamoita, paljaita varpaita, nuotiomakkaroita ja valkoiset kanat. Tuli se haikeus, mikä aina vanhoista kuvista tulee. 

Löysin myös parit käsityöt, jotka olivat hukkuneet muihin kuviin. Tässä ne nyt ovat, muistuttamassa, että sain minä kesällä jotakin aikaan, muutakin kuin nokkoslettuja ja kivisen polun. 

Ensimmäisenä Kai-Meit, ensikosketukseni Cookie A:n sukkamalleihin. 

 

Ja toisena pieni villapaita ihanasta Rowanin tweedistä. Alkaa olla ajankohtainen lämmike.

Pintettamekko pitsillä

Surruuttelin jo jokin aika sitten lapselle joulumekon Verson Puodin sydänjoustofroteesta. Kaula-aukon huolittelin framilonilla ja ompelin helmaan pitsiä. Yksinkertainen ja kaunis, saa aikaan prinsessamaista pyörimistä. Vietimme eilen pieniä pikkujouluja ja niin pääsi mekko käyttöön.

Ja kuulkaa, minäkin sain joulukalenterin! Aivan valloittavan! Jokaiselle päivälle erilainen pussi luomuteetä. Sydämellinen kiitos harjun taa. Muu väki on saunassa, minä hiivin vinttiin tonttumaisiin puuhiin. Kivaa alkavaa viikkoa!