Väistyköön harmaus

Päästiin kaupunkiin, kirpputoreille ja hoploppiin (luojan kiitos miehet vei, oli desibelejä...). Loma on enemmän lomaa, kun on edes hetken poissa kotoa. Kirppislöydöt jäivät kovasta yrityksestä huolimatta laihoiksi, vain muutama kirja, palapeli ja kengät pienimmälle. Kaupunki tuntui jo keväiseltä, kotiin palatessamme paistoi aurinko. 

Ei paistanut enää tänään. Toin reissusta mukanani vihreää vastaiskuksi harmaudelle. Narsisseja, basilikan, hopeaköynnöksen. Nyt on amppelikukka, johon pieni kissa ei saa iskettyä hampaitaan.

Ulkona ei ole värejä, sisällä senkin edestä. Uudet ihanat verhot pääsivät ikkunaan jo viikonloppuna ja hymyilyttävät tuon tuostakin. Oi, ihana paratiisi!

Odotettu loma

Aamuyöllä pienempi lapsi oksentaa vieressäni. Eikö tämä tauti vasta meillä ollut? No juu, mutta uusi kierros on käynnistynyt päiväkodillakin. Aamupala tuli vielä syliin, mutta nyt ollaan varpaillaan ja toivotaan parasta. Sanotaan, että kiukutteleekin jo entiseen malliin, ei ole niin kalpea enää, ehkä päästäänkin huomenna kaupunkiin.

Tätä lomaa on niin odotettu. Muutamaa päivää kaupungissa siskon luona, ulkona syömistä, hoploppia ja kirpputoreja. Hypin seinille, jos kaikki peruuntuu. 

Keitin riisipuuroa ja vattusoppaa, lohturuokaa. Kylkeen hyvää ruisleipää. Harkitsen verhojen ompelua, ehkä tämä tästä.

Kaunotar ja kammotus

Olen ihaillut monen ompelijan tilkkupeittoja, arponut onnistuisinko itsekin. Päätin onnistua ja leikkelin kauneimmat ylijääneet saman kokoisiksi tilkuiksi. Palat yhteen saumurilla, silitys ja nurjan puolelle reunoihin tukikangassuikaleet. Toiseksi puoleksi valitsin vihreää fleeceä, jonka saumuroin reunaresorin kanssa samalla kertaa, vielä kanttaus kaksoisneulalla ja valmis! Ei ollut vaikeaa, reunat eivät kupruile, tuli ihan täydellinen. Kokoa peitolla on 107x75 cm.

Kaikista jämistä ei tule yhtä kaunista lopputulosta. Esimerkkinä vuoden ensimmäinen sukkapari... Huh huh, kukahan huolisi?

Maljakossani puolikkaita

Toin kirpputorilta keittiöön kevään. En ole unikko-fani, mutta vihreä on värini. Muut ikkunat saavat vielä odottaa, vaikka luulinkin aamulla elävämme maaliskuuta.

Ystävänpäiväkakkua riitti vielä sunnuntaiaamun teelle. Kaipaan monia ihmisiä, etäisyydet ovat joskus liian pitkiä.

Unohdin uunijuureksista punajuuren, vaikka ne olivat syy tehdä tätä ruokaa. Ystävä sattui tuomaan punajuuri-vuohenjuusto-lasagnea, joten syödään punaista siinä muodossa.

Pieni kissa syö tulppaanit puolikkaiksi. Peikonlehden tuhosi kynsillään kokonaan. Haluan amppelikukan.

Akku lähes tyhjä

Tervetullut viikonloppu. Kahdesta koulutuspäivästä huolimatta (tai johtuen) viikko on tuntunut kamalan raskaalta. Kaiken kukkuraksi pienempi lapsi on kuumeessa. Töiden jälkeen itsellä riitti virtaa kummasti. Siivoilin, leivoin sämpylöitä, hain puita ja pistin takkaan tulet. Ompelupöytäkin näkyy nyt kaiken sälän alta. Keskeneräiset tekeleet odottavat pinossa huomista. Nyt loppuu virta.

Kissan vieressä takan edessä olisi tilaa. 

Johanssonin ohjeilla taas

Tiistaina laitoin alulle juuret, ruokin niitä arkiaamuina. Lauantaina oli valmista, päästiin itse asiaan. Siemenleipää, kauraleipää, Brunkanin vaaleaa. Viimeiset nousivat yön yli jääkaapissa ja paistettiin ennen muun perheen heräämistä. Rakastan leivän leipomista, olen varmaan kertonutkin sen.

Kun vain löytäisin tuon kirjan jostain omakseni.

Viikonloppuvieraana oli serkku, joka sai neuloosin riehumaan ihan uudella tasolla. Pistin puikoille kaksi uutta työtä, vaikka edellisetkin ovat erittäin vaiheessa. Tykkään, onpahan valinnanvaraa, kun sormissa syyhyää.

Ensi viikolle luvassa koulutuspäiviä, kirpputoripyrähdys ja nähtäväksi jää mitä muuta.