Lokakuun viimeisenä

- Maalaan huulet punaisiksi heti aamusta

- Luen lokikirjaa ja hihitän

- Neulon joululahjaa 

- Ostan linnuille siemeniä ja vien niitä lintulaudalle

- Suunnittelen pikkujouluja

- Ihailen sukkaa, joka on tulossa minulle

- Siivoilen ihan vähän

- Ihmettelen koivua, joka unohti lehdet latvaan

Paitatehtaassa

Saumuri ja ompelukone ovat surisseet taas. Sienikankaasta syntyi pieniä paitoja ja yhdet housutkin. Poden allergiaa lastenvaateosastojen vaaleanpunaista vyöryä kohtaan. Muun värisiä tyttöjen vaatteita on aika hankala löytää ainakaan kohtuulliseen hintaan. Olen tullut siihen tulokseen, että tehdään nämäkin sitten itse. Huomaan edistyväni ja se on huisia!

Kirjanmerkkejä!

Luen kaikkialla. Pystyn myös lukemaan sivun silloin, toisen tällöin, eikä minun tarvitse päästä kerralla luvun loppuun. Kuljettelen kirjoja ympäri taloa ja ehkä siitä johtuen hukkaan kirjanmerkkini aina. Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta hauskan kirjanmerkki-idean. Jos kirjanmerkkiin panostaa, se pysyy ehkä hetken pitempään tallessa. Lapsi innostui askartelemaan merkkejä miltei koko lähisuvulle. 

Tällä hetkellä luvun alla on Edith Piafin elämäkerta, upea upea Edith!

Jo väsyttää

Joinakin päivinä ei saa aikaiseksi mitään. Toisina sitä sitten kerää, pienii ja paistaa kaksi korillista sieniä, laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, vaihtaa lakanat, leipoo muffinsseja ja hoitaa lapset siinä sivussa. Tykkään näistä energisistä päivistä, mutta haluaisin oppia nauttimaan myös noista laiskoista.

Nyt väsyttää, energiavarannot on tältä päivältä käytetty. Voisin mennä nukkumaan tuolle keltaiselle matolle.

Luonnossa

Etsittiin eilen karpaloita. Tuli laiha saalis, mutta hyvä mieli. Ajattelin Itäkairan prinsessaa.

Erämaalammen veden pinnalla oli revontulia. Siitepölyä, arveli äiti. Suopursun tuoksusta voi humaltua.

Suunnaton suppilovahverosaalis jäi odottamaan. Kohta haen ne pois.

Pakkasaamu

Oli hyyryä.
Mustarastaat pitävät sukukokousta pihallamme. Loin silmukat villapaitaan keskellä yötä. Naapurissa lämpenee leivinuuni, pian leivotaan.

Rakastan öitä, joina kissa nukkuu kainalossa ja miehen jalat tuntuvat kuumilta omia palelevia varpaita vasten.
Rakastan päiviä, joina kaukana asuva ystävä voi hetkenä minä hyvänsä astua ovesta sisään.

Syypää

Sisko sen aloitti. Joululahjapaniikin lietsonnan. Minä en ollut suonut vielä ajatustakaan j:lle. Sitten se tättähäärä tuli ja vauhkoili hankkimattomista lahjoista. 

Sain jonkin asteisen tartunnan. En nyt vielä hermoile sentään, mutta ehkä jotain tarttis tehrä. Jotain muillekin kuin itselleen ja omille muksuille. 

Kuluneen parin viikon aikana olen saanut valmiiksi Aapelit, pikkusiskon mekon ja pieniä pöllöjä. Puikoillakaan ei ole mitään pukinkonttiin menevää. Kenelle ja mitä? 

Otan neuvoa antavan teekupillisen ja muistikirjan. Ehtiihän tässä, vaikka ihmeitä tekemään.

Pakkasia odotellessa

Tai en minä niitä varsinaisesti odota, mutta tunnen miten kylmyys lähestyy koko ajan. Lapsi katselee aamuisin, onko maassa on hyyryä. Luulen hänen tarkoittavan kuuraa.

Talven lähestyessä langat lisääntyvät salakavalasti. Sain mielettömän lahjakortin, joka toi kotiini mielettömiä lankoja. Tampereen messutkin lähestyvät. Voisin verrata lankojen hamstraamista talvivarastojen keräämiseen. Pakastin notkuu, vaikka puolukat puuttuvat edelleen. Viikolla tein leipää ja tämä ilta kului omenahilloa keitellessä. Onnistui ensikertalaiseltakin.

Coffee tunic

Luulin, ettei se valmistuisi ikinä. Eikä olisi valmistunutkaan ilman yli kymmenen vuotta nuorempaa serkkuani, joka alkoi neuloa samaa tunikaa ja toimi siten loistavana sparraajana. Palmikoiden tekeminen oli siis lievästi sanottuna puuduttavaa, mutta tykkään mallista ja väristä ja uskon vakaasti, että käyttöön tämä pääsee. Lanka on Novitan Nallea, joka kerää ahkerasti kaikki karvat itseensä, mutta hälläväliä. Hyvä tuli!

Kotiinpaluu ja kahden naisen talkoot

Terveiset Kuopiosta, kotona ollaan taas! Oli mielettömän rentouttava viikonloppu, mökkiolosuhteissa aika pysähtyy. Käytiin toki myös sivistyksen parissa (lue: lankakaupoissa ja Ikeassa), mutta pääasiassa fiilisteltiin takkatulen ääressä, kokkailtiin hyvää ruokaa, pelattiin Scrabblea ja saunottiin savusaunassa. Öisin tuuli niin, että kattopellit paukkuivat. Nyt on akut ladattu, laukut purettu ja otettu arjesta kiinni.

 

(Huomaa lehtisydän!)

Pidimme Ninnin kanssa kahden naisen talkoot pikku nappulan nukkuessa päiväunia. Iso osa pihasta on haravoitu ja lehtikasat kärrätty pois. Tilanne vaatii isoa kupillista teetä ja uutta, hykerryttävää käsityötä.

Jos kompastuisi käpyyn

Värit ovat vielä voitolla ennen loppusyksyn täydellistä harmautta. Vielä ei ole liian kylmä kulkea villatakissa.

Pihakoivun kyljessä on lapsen tekemä taideteos. 

Ajatukset seilaavat tulevissa neulomuksissa, pääsen viikonloppuna Kuopion lankakaupoille. 

Aamulla kuulin, että vietetään korvapuustipäivää. Oli pakko leipoa ja syödä monta.

Kädet ovat kuivat koppurat porkkanoiden pesun jäljiltä. En lähde kehuskelemaan sadolla, säälittäviä ruppanoita olivat.

Omenahillo jäi tekemättä ja pakastimessa on sienivaje.

Alle metrin mittainen voi kompastua käpyyn.

Viettäkää mukava viikonloppu!

Kakkuähky

Oi voi, kyllä nyt on herkuteltu! Ja juhlittu, että kiitos vain vieraille. Leipominen lähti vähän lapasesta, mutta kerrankos sitä yksi vuotta täytetään. Tarjolla oli käpykakkua (vanhalle kävylle eli minulle, joka vanhenen virallisesti tänään), mansikka-mascarponekakkua, valkosuklaa-tyrnimudcake ja suklaa-kuppikakkuja. Suolaista puolta edustivat juustosarvet ja coctailpiirakat munavoilla.

Ihan hetkeen en kakkuja leivo, mutta jotta peukalo pysyisi jauhoisena, siirryn tekemään leipää. Saimme ruokapiiriimme vihdoin mukaan myllyn, joten jauhoja on nyt tulossa kerralla suurempi satsi. Ruokapiiri perustettiin kesällä ja on kyllä huippu juttu!