On siis kevät

Ruman naapuritalon pihassa kukkivat krookukset. Talo on tyhjillään, sen mummu kuoli jokunen vuosi sitten. Hänellä oli suhahtava ässä, joka naurattaa vieläkin.

Otin käyttöön kirpputorilta ystävän avustuksella löytyneet kävelykengät. Aitoa nahkaa, mukavat jalassa ja aika söpötkin. Tuntuu heti keväämmältä ne jalassa. Lapsi kulkee kumisaappaissa.

Kohta postaan, että remontti on ohi. En vielä, koska ei se vielä ole, mutta pian. Juuri nyt piha näyttää kamalalta ja koti näyttää kamalalta. Mutta on sentään kevät, kuovit, kurjet, joutsenet ja perhoset. Ja villinä virtaava joki, johon siskon koira olisi mieluusti mennyt uimaan.

Yes, I can!

Ensimmäisistä kankaista tuli pöksyjä! Onnistumisen tunne on ihan huikea, vaikka näinkin helpoista vaatekappaleista on kyse. Seuraavaksi leikon pilvikankaan bodyksi ja piparikukan haalariksi. Aurinko paistaa siihen malliin, että kohta istutaan terassilla jäätelöiden kanssa.

Manifesti

Minua kiukuttaa yksi asia, puhe jämähtämisestä. Kun sanotaan, että joku on jämähtänyt jonnekin, usein omalle kotipaikkakunnalleen. Yleensä se paikka on myös maaseutua, vai voiko helsinkiläiselle sanoa, että on jämähtänyt Helsinkiin?

Törmään ilmaisuun kohtalaisen usein ja aina se nostaa niskakarvat pystyyn, vaikka puhe ei olisikaan minusta. Voisi hyvin olla, sillä asun vanhalla kotipaikkakunnallani, pikkuruisessa kylässä, joka sijaitsee kaukana kaikesta.

Olen päätellyt, että näin puhuvien on vaikea itse ymmärtää, miksi joku haluaisi asua tällaisessa paikassa. Minä haluan enkä huoli itselleni jämähtäneen leimaa. Tunnen usein ylpeyttä kertoessani, mistä olen kotoisin ja olen myös huomannut kuinka sisälläni kasvaa puolustushenki, kun joku mollaa tai halveksuu kotipaikkaani. On ollut minun valintani asettua tänne ja olen tehnyt töitä sen eteen. Kuka vain voi muuttaa kaupunkiin vuokralle, enemmän vaatii rohkeutta jäädä paikkaan, jonka tulevaisuudesta ei ole varmuutta.

On mahtavaa, että ihmiset haluavat elämältään erilaisia asioita, joiden mukaan myös asuinpaikka valitaan. Sen takia toisten valintoja ei pitäisi arvostella. Minulla on täällä kaikki mitä tarvitsen, enkä muuhun vaihtaisi.

Sitä siis vain halusin sanoa, että maalle jäämisessä ei aina ole kyse jämähtämisestä, se voi olla myös valinta.

Menneen talven kuvia

Oli täysikuinen yö, jolloin koitettiin tiirailla kaukoputkella avaruuteen. Pilvet tulivat ja peittivät venukset ja jupiterit.

Oli vaunuttelua pakkasessa. Kyläläiset nauravat minulle, joka kuljen kirja auki edessäni. Siten pääsen lenkeilläni vaikka minne.

Oli uusi kaulahuivi niin kuin taitaa olla joka talvena. Tänä vuonna sänkipellon värinen, muhkein kaikista tekemistäni.

Oli räystäät täynnä jääpuikkoja, mutta eipä tule olemaan jatkossa. On nääs sen verran rempattu kattoa, että enää ei pääse lämpö karkuun.

Ja oli ikkupikkuinen vauva, joka nyt jo miltei konttaa, ehtii joka paikkaan ja syö roskat lattioilta.

Väriä elämään

Yläkerrassa maalataan: oranssia! Minun purkissani oli keltaista ja se keltainen väritti kirpputorilta ostetun syöttötuolin. Tuli aurinko keittiöön.

Maalaaminen on niin kivaa, että mietin tässä mitä kaikkea voisin maalata keltaiseksi. Ainakin pienen jakkaran ja yläasteen puutyötunnilla tehdyn rasian.

Kuunnellaan lapsen kanssa Esko-Pekka Tiitisen Prinsessa Ryysystä:

"Olipa kerran minä, ja olenhan minä vieläkin. Minä olen Prinsessa Ryysynen ja isosiskoni on Prinsessa Ruusunen. Isosisko on kaunis ja nukkuu ainakin sata vuotta. Minä olen ruma, enkä nuku vaikka pitäisi."

Työlista pyytää vaihtamaan peikonlehden isompaan ruukkuun ja tekemään välipalaksi mango-persikkarahkaa. Toivon aurinkoista viikkoa.

Melkein Nutkinit

Kylläpä kesti! Mallikerta väänsi sukkaa jalassa mutkalle, joten tein jalkaterän oman pääni mukaan. Lanka on ihanaa Malabrigoa, kuvaisin sävyä vedenvihreäksi.

Lankalakko alkaa tympiä sitä enemmän, mitä lähempänä maalia ollaan. Pari hassua viikkoa toukokuuhun ja sitten saan langeta. Nyt ei ole tarjolla kuin sukkalankoja, joten mitään isompaa ei voi aloittaa, vaikka mieli tekisi.

Haluaisin puikoille:

- vaippavillahousut

- paperinuket

- pöllöpaidan lapsen koossa ja ehkä aikuisenkin

- pinaattitunikan vihreästä alpacasta

Pähkäilyä

Edessä kymmeniä ellei satoja värisävyjä, miten niistä osaa valita? Mies ei juurikaan ota kantaa. Portaista tahdon harmaat, tuollaiset kuin lehtikuvassa. Pienemmän tytön huoneeseen tuli postitse tapetti ja se on reunallista. Sellaisesta ei ole kokemusta, joten jos jollakulla on, neuvoja otetaan vastaan.

Minä niin toivon, että tämä tulisi kohta valmiiksi. Päästäisiin viettämään tavallista vauvaperheen elämää.

Kuusitoistapäinen kurkilauma teki hienon lentonäytöksen tilustemme yllä. Kevät tulee, vaikkei sitä tässä räntäsateen harmaudessa aina muista.

Pian kirjoitan manifestin maalla asumisesta.

Minun veljeni

Hän on viidentoista. Saa itkemään tai nauramaan, miten vain tahdot. Koulussa kympin oppilas, kaikkien tykkäämä. Luulenpa, että hänestä kuullaan vielä.

Munarikasta pääsiäistä!

Pajunkissoja hakemassa

Aamulla menin lapsen kanssa kantohankea pitkin joenvarren pajukkoihin. Melkoiselta noita-akalta taisin näyttää hameessa ja villavällyissä. Hankea pitkin olisi kävellyt vaikka maan ääriin. Meilläpäin virvotaan vasta tulevana lauantaina ja nyt on sitten vitsat haettu. Huomenna koristellaan.

Silmät lupsuvat kiinni, saunan kautta nukkumaan.

Minun sunnuntai

Sininen taivas ja aurinko houkuttelisivat ulos, mutta kevätflunssa ei anna lupaa ulkoilla kuin ehkä terassilla istuskelun verran. Kurkku on kipeä ja nenä valuu.

Tämä sunnuntai on pieniä asioita. Aloitin uuden sukan Zauberballista. Ohuet puikot ja hitaasti lipuva väri maistuvat nyt. Naapurin tytöt täyttävät vuosia, joten maatuskaleimasimet ja uudet teipit pääsevät kokeiluun. Äiti tilasi opastusta korujen teossa, ehkä luvassa siis sellaistakin. Joutohetkinä nautitaan sitruuna-inkivääriteetä ja Peter Høegia. Flunssaiseen pyjamapäivään kuuluu tietenkin elokuva ja nyt se on Piiat, sillä kirja on luettu. Tykkäsin kovasti, joten odotukset ovat korkealla.

Tekisi mieli riisipuuroa, kunnon lohturuokaa, vaikka aprikoosilla piristettynä. Kuulostaisi tältä päivältä.