keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Ihania nämä päivät
Istuskeltiin ilta rannalla. Meiltä on sinne kolmen minuutin kävelymatka. Eväänä pikkutomaatteja ja makeita kiivejä, iso pullo vettä. Käsille otin villasukantekeleen. Saavat Fabelin jämät kyytiä. Pienet sukat tulevat huomaamatta valmiiksi. Veteen en uskaltautunut, kun varpaat moittivat kylmäksi. Kurkku tuntuu kipeältä. Kahtena edellisenä kesänä olen ollut kunnon flunssassa helteiden aikaan, nyt taistelen vastaan.
Neuvolassa vauvaa arveltiin pieneksi, vaikka maha onkin suuri maapallo. Paras ollakin pieni, isoa en aio synnyttää!
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Aamukamman tekoon
Taas aurinko, taas arki. Juhannus tuli ja meni. Koivut unohtui, lapsi teki taiat. Ei kuitenkaan uskaltanut laittaa kimppua tyynyn alle. Ties mikä turjake olisi voinut uneen kömpiä. Oli leppoisaa ja kirjapino pieneni kuin pienenikin. Sohvatyyny ja tuubihuivi tulivat valmiiksi.
Tänä aamuna ei ollut vaikeaa nousta. Silti työt alkaa pikku hiljaa väsyttää. Kaikki ovat jo niin lomalla. Onneksi minäkin kohta. Kolme viikkoa.
Tänä aamuna ei ollut vaikeaa nousta. Silti työt alkaa pikku hiljaa väsyttää. Kaikki ovat jo niin lomalla. Onneksi minäkin kohta. Kolme viikkoa.
torstai 23. kesäkuuta 2011
Juhannusta vastaanottamaan
Työviikko meni lentäen ja illat venyi pitkiksi. Ystävä on taas täällä, toinenkin itse asiassa. Eilen lapsen kanssa siivottiin ja leivottiin, tänään kannoin kaupasta ruokaa ja hyvää. Ei suuria suunnitelmia, onneksi. Jospa leikkimökki saataisiin leikkikuntoon, muutama käsityö valmiiksi ja kirjapino matalammaksi. Onhan siinäkin. Hyvää ja rentouttavaa juhannusta!
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Iltaa
On tuulista. Pysyn sisällä. Maistelen uunilämpimiä suklaamarenkeja. Luen Hannu Väisäsen Apupataa ja virkkaan tyynynpäällisen puoliskon valmiiksi. Päättelenkin. Teen uuden aluevaltauksen ja solmin helmikorun. Nostan jalat ylös, kun mies imuroi. Saunon äidin kanssa. Ihanaa arkea tällainen. No, huomenna siivoan itse yläkerran.
Nyt lapsi nukkuu uudessa sängyssään. Saatiin sekin kasaan pienten kommervenkkien jälkeen. Otan Hannun mukaan ylös ja luen vielä, kunnes luomet alkaa painaa.
Nyt lapsi nukkuu uudessa sängyssään. Saatiin sekin kasaan pienten kommervenkkien jälkeen. Otan Hannun mukaan ylös ja luen vielä, kunnes luomet alkaa painaa.
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Parasta nyt
Huomiseksi on luvannut vettä ja myrskyä. En pistä vastaan. Siinä sopiva sää leipoa tai neuloa tai lukea tai vaikka pelailla pienten yökyläläisten kanssa. On se kumma, miten toisten kanssa leikit sujuvat miten päin vaan ja toisten kanssa tulistutaan niin kovin herkästi. Mistä lie lapseni tuon pippurisuutensa saanut.
Tämä alkukesän tuoksu on huumaava. Lieveneekö se kesän kuluessa vai tottuuko nenä? Parasta juuri tässä ajassa ovat syreenit, myöhäiset pyörälenkit, kirpeä järvivesi, tomaatit (ostan joka kauppareissu ison pussin), uudet perunat ja valoisat yöt.
Kuka muistaa vielä Metsätähti-jukurtin?
torstai 9. kesäkuuta 2011
Hot!
Taas tarkenee. En valita, sillä viime talven paukkupakkaset ovat vielä turhan hyvässä muistissa. Kyllä tämän kanssa pärjää. Melkoisen kuumaa puuhaa on kyllä leikkimökin maalaus tällä säällä, voin kertoa. Puuttuu enää viimeistely, sitten verhot ikkunaan, kamppeet sisään ja leikkimään.
Tämän kesän KYH meni taas minulta ohi. Hyvä niin, sillä olisin saattanut haksahtaa. Keskeneräisiä on jo liiaksikin. Mutta mutta, suuret isoäidinneliöt valmistuvat tuota pikaa tyynynpäälliseksi. Ja huomaan nauttivani virkkauksesta.
Tämän kesän KYH meni taas minulta ohi. Hyvä niin, sillä olisin saattanut haksahtaa. Keskeneräisiä on jo liiaksikin. Mutta mutta, suuret isoäidinneliöt valmistuvat tuota pikaa tyynynpäälliseksi. Ja huomaan nauttivani virkkauksesta.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Pieni loma
Olimme lyhyellä lomalla varsinaista kesälomaa odotellessa. Muutaman päivän vapaa tekee niin hyvää! Reissukohde ei ollut ihan se, mitä alunperin suunnittelimme, mutta viihdyimme silti mainiosti.
Tänään oltiin vain kotona, maalattiin leikkimökkiä, nautittiin auringosta ja raparpereista. Lapsi haisteli voikukilla nenänsä keltaiseksi.
Eräs kertoi viime viikolla kettuhavainnoistaan. Minä tein omani eilen lähtiessäni suutuspäissäni pyöräilemään iltamyöhällä. Sieltä se jolkotteli metsänreunasta suussaan joku pupu-parka. Hyvän matkaa ajoin melkein sen vierellä. Sitten se huomasi minut, säikähti ja pinkoi pakoon. Jäniskin siinä hädässä putosi. Kuiskasin perään, etten halunnut säikäyttää, hae pupusi repolainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)