Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Ei onnistunut elvytys, on aika sanoa heipat. Tuntuukin haikeammalta kuin luulin, onhan tässä kirjoitettu. 

Siinä se perimmäinen syy ehkä on, tuntuu, että kaikki on sanottu, ja moneen kertaan. Onneksi aina voi palata, vaikka nyt en siihen jaksa uskoa. Kuvat ja kirjoitukset kuitenkin säilyvät, se on ajatuksena mukava.

Minä jatkan arjen ja juhlan tallentamista instagramin puolella (@mekkomummu), liittykää joukkoon, jos ette vielä ole. Kiitän kaikki lukijoita, satunnaisia vierailijoita ja kommentoijia, ilman teitä en näin monta vuotta olisi blogin parissa viihtynyt. Alla kuvina meidän joulumme, niiden myötä toivotan kaikille iloa ja onnea tulevaan! 

Marraskuun kuulumiset

Täällä vielä. Talvikin tuli, vaan en tiedä tuliko jäädäkseen. Lumen tuoma valoisuus on suorastaan voimauttavaa. Pistin ulos jouluvalot valkoisesta maailmasta huumaantuneena. 

Marraskuun odotetuin oli tietysti Tampereen Kädentaitomessut reilu viikko sitten. Kaikenlaista ihanaa ostin ja täällä kotona silittelen. Puikoillekaan en vielä malta laittaa, ensin pakko aikansa paijailla. 

Teevarastoon saapui täydennystä, tähän vuodenaikaan sitä kuluu. Kaikki ei sentään tullut minulle, vaan on muitakin Kusmiin koukutettavia. Prinssi Vladimir on oma suosikkini.

Pysyisi tämä lumi ja pikkupakkanen, tulisi joulufiiliskin vähitellen. Lahjoja on toki puuhattu, mutta muuten ei tunnu vielä missään. Ehtiihän sitä. Pidän peukkuja ja varpaita pystyssä, että saumurini jaksaa vielä painaa duunia, ompelukonehuollosta uhkasivat, että loppu on lähellä. Ei ennen joulua, jos saan pyytää.

Ravello

Tilasin kesällä ihan ex tempore neljä kerää keltaista puuvillan ja villan sekoitusta ja pistin puikoille raidattoman Ravellon. Ajatuksena oli kevyt neule loppukesään, mutta valmistuminen venyi syksyyn. Paidasta tuli vallan ihana ja yllättävän lämmin, joten ei ajoitus sittenkään ollut ihan pielessä. Mallina Ravello on minusta tosi kiva, voisin tehdä toisenkin.

Kuvista kiitos 8-vuotiaalle hovikuvaajalle.

Hurjaa, me lähdetään miehen kanssa viikonlopuksi reissuun, ilman lapsia! Pitäähän sitä edes kahdesti kymmenessä vuodessa...

Oma retki

Eilen pakkasin aamuteet reppuun ja lähdin.

Kuljin hirvien tekemää polkua. Suolla on jännittävää kävellä, kun ei koskaan tiedä, milloin saapas hörppää vettä. Lähellä rantaa oli suurimmat karpalot.

Mukanani oli Fazer ja Stoner, termarissa tujua inkivääriteetä. Ystävällinen herrasmies piteli kuppiani, kun minä valokuvasin. Noissa maisemissa värit ovat kauneimmat.

Kotiin palasin sienipaikkojen kautta, mutta en löytänyt ainuttakaan. Kauas en kyllä uskaltanut, perjantaina juoksi autonvaloissa susi.

Kuukauden päivitys

Päätän, että jollei tämä tästä piristy, päätän tämän tarinan jouluun mennessä.  

Kuvissani on vielä kesä, vaikka herättiin ensimmäiseen kunnon pakkasaamuun. Miinus viisi. Kanat viettävät meillä viimeistä viikkoaan.

Keskimmäisen kanssa käytiin nelivuotisneuvolassa, nuorimmaisen kanssa yksveekuvassa, itse täytin pyöreitä. Kolmekymmentä. Ei kriisiä, ei hätää. Juhlittiinkin, vaikka flunssa meinasi viedä voiton riekkumisesta.

Katsokaa paviljonkia! Menneen kesän saavutus, lattia kunnon kivipalapeli. Paviljonki koostuu ystävältä saaduista rautanurkista ja metallinkeräyksestä haetuista sängynpäädyistä, pelkät nurkat kun eivät olisi pysyneet pystyssä. Takassa paistettiin muutamat makkarat. Aika ihana minusta.

Laatikkoja siivotessa tuli vastaan kortti. Ostin sen kesällä eräältä mummolta kirppistapahtumassa. Hän oli tehnyt kortteja suuren pinkan. Jokainen kasvi itse kerätty ja kuivattu. Yksinkertaista ja niin kaunista, etten voinut mennä vain ohitse. Valitsin vanamon.

Hyviä unia etsimässä

Kolmen lapsen kokemuksella sanon, että puoli vuotta jaksaa yöheräilyjä ihan hyvin ties minkä hormonien voimin. Nyt ei enää jaksa, kun lapsi on yli vuoden ja heräilee edelleen yhdestä kolmeen kertaa joka yö. Tai no, ollaan me yksi yö nukuttu heräämättä. Joka tapauksessa eilen alkoi unikoulu, opettajana toimii isänsä ja minä siirsin petini alakerran sohvalle, Yöllä makasin valveilla kuunnellen itkua, mutta en sekaantunut. Nukuinkin ja niin myös yläkerta aina lopulta. Toivotaan muutosta.

Ihanaa, kalenteri näyttää syksylle kaikenlaista kivaa, hyvästi hiljaiselo! Kaupunkilomia toisensa perään, kotimaan kamaralla, mutta kuitenkin. Hotelliöitäkin luvassa. Syksyn odotetuin on tietysti Tampereen Kädentaitomessut, jotka viime vuonna jäivät väliin. Juhlia riittää myös, yhdet häät ja monet synttärit, mukaanlukien omani (30 vuotta ja todellakin juhlin!). Kaikesta tästä pitää päästä nauttimaan, joten hyvien unien on paras löytyä.

Sundottir ja pari sanaa

Anteeksi, päivitystahti on nyt näköjään tämä. Onneksi saatiin helteet, akkuja on latailtu. Olen taas taitekohdassa, kun intoilen syksyä ja silti haikailen jatkoa kesälle. Kummallinen on ihmisen mieli.

Elokuun aikana olen:

- kerännyt marjoja (vain yksi lokero pakastimesta tyhjillään!)
- vallannut toisten pihan kirppistapahtumassa
- päässyt karkuun kotielämää rompetorille
- uinut niin kuin lapsena uitiin, ilolla ja kauan
- saanut kanalaumaan kaksi pikkutyttöä, nuorikot Anna-Leenan ja Maikin
- lukenut vuoden tähän mennessä parasta kirjaa (Doerr!)
- nähnyt kuinka pieninkin oppii kävelemään

Ja sitten tein valmiiksi Sundottirin, ensimmäisen kirjoneulepaitani ja se on täydellinen. Lankana Cascade 220, jota kului aika tarkalleen neljä sinappista ja ripaus eli vähän valkoista.