Käpälämäen Homsantuu

Ja pysykin poissa!

2012-02-10T17:03:00.003+02:00

Uhkasin pakkasta erinäisillä voimakeinoilla ja niin se otti jalat alleen. Päästiin ulos, hip hurraa! Vauva vetäisi kolmen tunnin tirsat, isosisko suksilla hyvän lenkin.

Tänään teen valmiiksi vauvan makuupussin, joka on aloitettu isolla mahalla. Kaukonäköisesti (tiedän kyllästyväni valitettavan helposti isompiin töihin...) valitsin puolivuotiaan koon. Nelikuinen saa nyt mönkiä lattialla, äiti neuloo!

Oikeassa paikassa

2012-02-08T16:14:00.004+02:00

...oikeaan aikaan. Nimittäin huutonetissä. Näillä kävelisi vaikka Kiinaan!

Pakkanen sen kun jatkuu ja eristää meidät ulkomaailmasta. Onneksi on lankaa, lehtiä ja iloisia lapsia. Isommalle lupasin riisipuuroa, toinen saa tyytyä tissiin. Padan ääreen siis!

"...tunne siitä, että vuodet kiitävät huimaavan nopeasti unohdukseen ja usvaan..."

2012-02-07T21:59:00.004+02:00

Istun kutimen kanssa ja luen itselleni ääneen Bo Carpelania. Lapset nukkuvat ja sauna lämpenee. Kuu on täysi ja saattaa viedä unen. Toivon ettei.

Kuva lokakuulta.

Herkkuja

2012-02-02T16:50:00.007+02:00

Tässä tulee ohjetta suklaakekseihin!

200 g margariinia

2 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

Vatkataan nämä. Lisätään yksi muna ja vatkataan lisää.

4 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

3/4 dl tummaa kaakaota

3/4 dl tavallista kaakaojauhetta

Nämä sekaisin ja mukaan. Sitten taikinaan vielä 150 g fazerin sinistä karkeana rouheena. Pyöritellään palloja ja litistetään käsien välissä. Tulee noin 40 kpl sen kokoisia, että on pakko syödä samalta istumalta kaksi. (Kuten näette, en tehnytkään kämmenen kokoisia, koska olisin kuitenkin syönyt kaksi.) Paistetaan n. 7 min 225 asteessa.

Esittelyyn myös sukkaherkut, joihin innostus tuli täältä. Mukavasti sai jämälankanyttyjä pienemmiksi.

Vielä loppukevennys: Pakkasta uhmaten käytiin neuvolassa ja tohtori meinasi tarkistaa Elsan kivekset. Huh, ei onneksi löytänyt!

Kotipäivä

2012-02-01T09:02:00.006+02:00

Tänään villasukat yltävät polviin ja yli. Kulhossa lapsen kanssa keitettyä soppaa, mansikkaa ja vattuja. Suunnitelmissa on leipoa suuren suuria suklaakeksejä ja nyhjöttää sohvalla lasten elokuvan parissa. Luetaan, neulotaan ja syödään nakkikastiketta. Sellaisia ovat kotipäivät pakkasella.

Mukavaa helmikuun ensimmäistä, laittakaa villaa ylle!

Muu!

2012-01-30T16:35:00.002+02:00

Sorruin tässä taannoin teippeihin. Niitä nyt vilisee joka puolella ja minä olen altis houkutuksille. Aika kivoja ovat! Tuunasin mummun vanhan, ruman peilin ja iltapäivällä värkkäiltiin tyllerön kanssa kortteja. Piirtäminen on ruosteessa, täytyy ottaa mallia kirjoista. Ihmekös tuo, kun kynät ovat olleet hyllyllä vuosia.

Minä niin tiedän erään, joka hurahtaa näihin myös!

Sunnuntai

2012-01-29T21:47:00.010+02:00

Liikaa yöllisiä heräämisiä, pakkasasteita, irtoilevia hiuksia, jätesäkkejä keskellä olohuonetta. Pakkanen kaunistaa luonnon, mutta tekee ulkoilun haastavaksi, nuhanenäisten lasten kanssa mahdottomaksi. Takassa on poltettu lipputankoa ja vanhoja kirjeitä.

Puen päälle lisää itse tehtyä ja teen lisää päälle puettavaa. Kissan lankahimo ylittää omani. Se kuljettelee keriä ympäri taloa, kerjää jotakuta heittämään, jotta saa toteuttaa koiramaisuuttaan.

Iltapalaksi teetä ja peltileipää. Voi ei ehkä enää sula pintaan, mutta tuoretta on!

Hyvä ruoka

2012-01-28T12:41:00.002+02:00

Eilinen päivä meni keittiössä. Ajattelin tekaista ylijääneestä perunamuusista gnoccheja. Sekaan jauhoja, keltuainen, suolaa, valkopippuria ja raastettua parmesaania. Niitä palleroita pyöritellessäni muistin, miksi en gnoccheja ihan joka viikko tee. Pikemminkin joka toinen vuosi. Työlästä. Liekö taikina taas kerran liian löysää, sillä se tarttui joka paikkaan ja möykyt olivat lahjakkaasti pöydässä kiinni siinä vaiheessa, kun ne olisi pitänyt vain heittää kattilaan kiehumaan. Siispä lisää pyörittelyä ja pallerot sitä mukaa kiehumaan. Mutta ai, että oli herkkua! Vaivannäkö kannatti.

Tänään meillä syödään feta-pinaatti-pastavuokaa, mutta pienin muunnoksin. Pinaatin olen korvannut nokkosella ja tomaattikastikkeen tein itse tomaattimurskasta, yrteistä ja valkosipulista. Niin hyvää, että tätä tullaan syömään usein. Kokeilkaa!

Illalla kymmenen jälkeen

2012-01-26T21:36:00.003+02:00

Tähän läjään tartuin eilen. Nyt sukka on kärkeä vaille valmis. Eri värien yhdistely on suorastaan huumaavaa. Joitain nyttyjä jäi pois, toisia tuli tilalle. Inspiraatio löytyi blogimaailmasta, mistäs muualta. Surffailu ratkaisi myös myssyongelman, minä teen Mollyn.

Huomenna käyn antamassa ääneni hänelle, joka on minut vakuuttanut. Hänelle, jonka arvot ovat samassa kurssissa omieni kanssa. Olisin entistä ylpeämpi suomalaisuudestani, jos tuo mies nousisi maamme johtoon. Ja juhlisinkin, kuin jääkiekon MM-kultaa konsanaan! Silloinkin mahdoton toteutui.

Pullasotkua!

2012-01-25T14:57:00.013+02:00

Hauskaa, kun on pikkuveli, joka lähtee aina mukaan, kun itseä lapsettaa. Herkuteltiin välipalana pullasotkua. Edellisestä kerrasta onkin vissiin 20 vuotta.

Pullasotkua syötiin lapsena isomummun luona (vihreässä talossa, ison tien yli ja vasemmalle). Samalla mummulla oli lapsia varten suklaajemma kaapin kätköissä. Pienessä sinisessä lahjapussissa oli aina suklaapalat odottamassa, vaikka joka käynnillä piilo tarkastettiin ja herkut syötiin parempiin suihin. Suklaa oli kylläkin taloussuklaata, neliskanttisia, kitkerän mustia paloja.

Tämän päiväinen pullasotku oli hyvää, pehmeää ja lapsuuden makuista. Sellaista kuin muistinkin.

Vauva sairastaa

2012-01-23T14:50:00.005+02:00

Meillä on räkäinen ja valkosipulin hajuinen vauva. Yskii ja rohisee. Toissayö meni huutaen, seuraavan nukkui hyvin. Yritin soittaa lääkäriaikaa, mutta ei ollut antaa. Huomenna vaaditaan, jos mahdottomaksi menee. Nyt lääkitään vanhan kansan menetelmillä, valkosipulia ja höyryhengitystä.

Isosisko karisti kuumeen ja kantaa nyt viimeisiä lelujaan alakertaan. Keoksi olohuoneen lattialle. Siihen kippaa, noin! Minun tekee mieli teetä ja neulomista. Ei tee mieli kantaa mitään.

Tämä hiljaisuus

2012-01-19T17:35:00.002+02:00

Nyt ei kuunnella radiota, ei musiikkia. Televisiokin pysyy mustana. Nyt kuunnellaan hiljaisuutta. Viikon päästä taas paukkuu, kun remontti siirtyy yläkertaan.

Alhaalla näyttää jo asutulta, matot tekevät paljon. Ruokailuhuone toimittaa tilapäisesti makuuhuoneen virkaa ja takkahuoneeseen tullaan kantamaan kaikki ylimääräinen romu. En halua laatikkokasoja joka kamariin. Tämä valoisuus on ihan parasta, yläkerrassa eläminen oli ihan pimeää touhua.

Päiväunien aikana

2012-01-19T14:36:00.007+02:00

Koko talo nukkuu päiväunia, lapset ja kissat. Väsynyttä sakkia.

Isommalle lapselle nousi illalla kuume, eikä nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Yskää, janoa, itkua. Sitten potilaalle tuli kamala nälkä ja niin syötiin muroja kello 04.18. Kissa putosi kakluunin päältä kylkeä kääntäessään ja sai aikaan melkoisen rämähdyksen. Mies sentään nukkui, eikä aamulla tiennyt yösyömingeistä mitään.

Pieni kissa on edelleen hätämajoituksessa ja valtaa tilaa sydämistä. Kaivautui kuumeisen kylkeen kuorsaamaan, päikkäreille sekin.

Makaan nukkuvan vauvan vieressä, luen Claes Anderssonia ja syön jäisiä tyrnimarjoja. Hän kirjoittaa viisaita.

Löytölapsi

2012-01-17T17:38:00.004+02:00

Meidän "tiluksilla" on pyörinyt jo reilun viikon ajan pikkuinen kissa. Viikonlopun paukkupakkasilla ei luonto antanut enää periksi jättää pientä ulos huutamaan, vaan otettiin tupaan lämmittelemään. Mirri söi ämpärillisen ruokaa ja kehräsi kovaan ääneen sylissä.

Sana kissasta laitettiin leviämään ja yksi omansa kadottanut kävi katsomassakin - vaan ei ollut kissa hänen. Ihmisrakasta, hippaisen rähjäistä kollipoikaa on nyt sitten hyysätty sekä meidän että äitini toimesta.

Voi kissaparka, mitä me sinulle teemme? Kun ei meillä pitänyt olla paikkaa auki, vaikka yksi pissailija onkin saanut lähtöpassit. Mene kotiin, jos sinulla sellainen on.

Nyt karkaan vinttiin ja bloggaan...

2012-01-16T17:19:00.005+02:00

Pienempi nukkuu ja isompi katsoo Pikku Kakkosta. Äkkiä nyt, kuvat koneeseen!

Päivä on mennyt siivotessa ja tavaroiden paikoilleen laittamisessa. Saadaan illalla vieraita. Pakko tämä kaaos olisi joka tapauksessa selättää. Vannon, etten koskaan enää muuta. Ei tätä tavaramäärää jaksa koko ajan siirrellä.

Kroppa kaipaa vihreää. Mieli myös, siispä ostin vuoden ensimmäiset tulppaanit ja laitoin pöytään kesänvärisen liinan. Kevättä on vielä turha haikailla, talvessa ollaan ja vahvasti. Mutta eipä haittaa, joulupukin tuomia luistimia on lapsi testannut vasta kerran ("ens kerralla saat tulla itekses!"). Suksetkin vielä varastossa, kun monoissa ei enää ollutkaan tilaa varpaille.

Hän on maailman suloisin. Selällään ei pysy enää ollenkaan, jonnekin on kiire.

Uutta ja vanhaa

2012-01-10T19:18:00.005+02:00

Viime vuoden parhaat kirpputorilöydöt ovat tässä:

Sopivat hyvin tähän taloon ja ovat mukavat istua. Minä niin tykkään!

Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, ovat kissat päässeet naapurista takaisin kotiin. Alakerrassa kaikuu vielä, sen verran on autiota. Tavaroita on roudattu pikkuhiljaa ja pian arvotaan, minne kaikki tämä roina, vaatteet ynnä muu sullotaan. Komeroita ei alhaalla ole kuin yksi vaivainen. Pieni murhe, väliaikaistahan tämä.

Punainen pöytä on palautettu paikoilleen keittiön ikkunan alle. Keittiö! Ihana, oma, kaunis, pieni keittiö! Mikä riemu laittaa ruokaa. Leipääkin tein.

Ensimmäinen etappi saavutettu

2012-01-06T23:34:00.003+02:00

Alakerta on vihdoinkin valmis! Kolmen kuukauden kova työ kannatti. Nyt on eristystä ja uutta pintaa, uusi kaunis keittiö, valoa ja avaruutta. Ei pyri pakkanen enää sisään joka nurkasta ja avaimenreiästä. Sähkömies tulee vielä maanantaina laittamaan muutaman pistorasian. Siivoaminen aloitettiin eilen ja sitä riemua riittää varmasti vielä muutamaksi päiväksi. Huomenna syntymäpäiviään (5 vuotta, oh my!) viettävä neiti on heilunut luutunsa kanssa kovin ahkerasti. Juhlat pidetään silti suosiolla mummulla naapurissa. Kädet ovat kaikesta lotraamisesta kuivat koppurat, jalkoja särkee ja pölyä on joka paikassa. Äkkiä unta palloon ja uusia voimia keräämään.

Se tapetti, se on Kamomilla. I'm lovin' it!

Herra Huu

2012-01-04T17:26:00.004+02:00

Vuoden ensimmäinen käsityö valmiina! Tätä pöllöpalleroa en voinut vastustaa. Pöllömania tuntuu vallitsevan joka puolella, mutta en valita, ovathan nuo sympaattisia. Yksi kohtaaminen pöllön kanssa on jäänyt mieleen. Ajoin autolla pihaan, astuin ulos ja katse osui koivunoksalla nököttävään pöllöön. Ihan pieneen sellaiseen. Siinä se toljotti, minä tervehdin. Hetkeä myöhemmin oksa oli pöllötön ja muut jäivät ilman viikon luontohavaintoa.

Ohje löytyi täältä.

Pitkäkyntinen

2012-01-03T17:47:00.003+02:00

Elsa heräsi aamulla karmea veriviiru poskessaan. Melko karun näköinen vauva, etten sanois. Ihme, ettei ollut yöllä herännyt raapaisuunsa. Saksin kynnet mahdollisimman lyhyiksi, vaikka eivät ne kovin pitkät olleetkaan. Nyt toivotaan pikaista paranemista.

Tikutan raitaa, makuupussia ja pöllöä. Tilanteen ja mielialan mukaan jotain niistä. Yritän myös kuumeisesti etsiä kaunista palmikkopipon ohjetta. Jotain tämän tyylistä. Vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan. Ohjeen etsintä tuli ajankohtaiseksi, kun laitoin veljen purkamaan manosin silk blendistä tehdyn tuubihuivin, joka oli jäänyt vähälle käytölle. Nyt olisi sitten iso kerä upeaa lankaa. Ja se haluaa ainakin pipoksi.

Kirpputorisatoa

2012-01-02T10:11:00.005+02:00

Viime vuoden parhaita löytöjä en vielä paljasta, kun ei ole näyttää kuvia. Nämä lasten jutut kuitenkin toivat hyvän mielen, sillä ne ovat tuttuja omasta lapsuudesta.

Serkuilla oli noita atomipalikoita, en muista oliko meillä kotonakin. Autotallin välikatolta löytyisi varmasti aarre jos toinenkin, kun vain uskaltaisi kiivetä.

Uutta vuotta kohti

2011-12-31T11:59:00.004+02:00

Tänä vuonna ollaan saatu aikaiseksi talokaupat, vauva ja remontti. Melkoista haipakkaa siis. Remontti jatkuu vielä, mutta puolivälissä ollaan jo. Tulee hieno kasvojenkohotus 60-vuotiaalle tuvalle. Ensi viikolla laitan kameran laulamaan! Sikäli mikäli siivoamiselta ehdin...

Alkavaa vuotta varten minulla ei ole lupauksia, vaan aikomuksia. Aion löytää uusia kasvisruokaohjeita ja pitää kirjaa neulomuksista. Pikkuveljen joululahja olikin kuin nyrkki silmään.

Toivoisin uuteen vuoteen rauhaa, tasaista arkea ja aikaa pysähtymisille. Minulla on ihanat pienet lapset, joiden kanssa saan olla ihan kokonaisen vuoden! Ei työkiireitä, ei suuria suunnitelmia. Aika on luksusta.

Onnellista alkavaa vuotta kaikille teille!

Pyhien jälkeen

2011-12-27T17:02:00.006+02:00

Elsan kanssa kuunnellaan myrskyä. Joulusuklaat hupenevat ihan huomaamatta. Teen itselleni lapasia ja anopille sukkia syntymäpäivälahjaksi. Hän juhlii vuoden viimeisenä.

Aion käynnistää lahjatehtaan heti alkuvuodesta. Kertyneitä lankoja on niin tuhottomasti, ja lahjasukkia ynnä lapasia olisi mukava olla varastossa. Omin käsin tehtyjä joululahjoja sain tänä vuonna aikaiseksi ihan kiitettävästi. Koiranputkisukat, Kesävoit ja Susie´s reading mitts -kämmekkäät pääsivät kameran eteen.

Meidän joulu oli mukavin moneen vuoteen. On naurettu vedet silmissä. Joulupukki kävi ja toi tuomisensa. Niistä kenties lisää tuonnempana.

On lupailtu, että alakerta valmistuisi tällä viikolla. Niin todella toivon.

Näihin kuviin...

2011-12-24T14:29:00.003+02:00

...näihin tunnelmiin. Iloista, rauhallista, onnentäyteistä joulua kaikille!

Hymynaama, itkusilmä

2011-12-20T15:09:00.003+02:00

Neuvolassa vauva kujerteli, hymyili ja hurmasi. Sai rokotteet ja huusi kuin syötävä. Hymisi syvästi loukkaantuneena, mutta lähtiessä väläytti vielä hymyn. Hienosti kasvaa ja olisi jo liikkeelle lähdössä. Kestovaipatkin pelittävät nyt moitteettomasti, kun jalat eivät ole enää ihan rimpulat.

Neuloin kylmempiä ilmoja varten norjalaisen vauvamyssyn alpacasta. Mokomakin myssy otti ja putosi ostosreissulla, mutta ihmeen kaupalla löytyi. Kyllä olisi harmittanut, jos olisi jäänyt sille tielle!

I will survive

2011-12-16T11:26:00.005+02:00

Minä niin selviän tästä lankalakosta! Kiitos kuuluu ystäville. Tallinnasta tuli vauvalle paketti, jossa oli muistettu myös äitiä. 100 % villaa upeissa väreissä. Tumppuja! kiljui ääni pään sisällä. Toinen ystävä oli käärinyt pikkujoulupakettiin Dropsin Alpacaa. Kaunis kiitos Laura ja Heidi!

Ne joululahjat, jotka olin suunnitellut tekeväni, ovat valmiina, joten ehkä ehdin vielä muutaman extempore -lahjan tikuttaa. Mikä ihanteellinen tilanne.

Pian lähdetään miehen työpaikan jouluruokailuun, huomenna herkut tarjoaa palokunta. Meidän jouluun kuuluu ehdottomasti joulukuusen haku ja se on vielä edessä. Mikä ahdistus eilen kaupan pihassa, kun ukko myi niin hienoja kuusia! Mutta ei, se pitää hakea itse, valita monien joukosta, raahata työllä ja tuskalla pois, kotiin. Viime vuonna lunta oli reisiin asti, nyt taidetaan lähteä kumppareilla.

Lapsi piirtää innoissaan tonttuja ja tätä intoa mummu käytti jo hyväkseen korttitehtailussa. Meillä makkaralakkiset tontut päätyivät lahjapaperiin (ts. Ikean piirrustuspaperirulla + tussi). Saapa nähdä moneenko pakettiin piirrustusintoa riittää. En aio lahjapaperia ostaa, joten loput lahjat kääritään sanomalehteen, kuten monena aikaisempanakin vuotena. Kauppojen paperi maksaa paljon ja repeää hetkessä. Tuhlausta sanon minä.

Joulua kohti

2011-12-12T22:52:00.006+02:00

Lahjoja paketoitu, kortteja kirjoitettu, lantut kuorittu, piparit leivottu. Siivoamisesta kieltäydyn, tässä tomumajassa se on turhaa. Isompi lapsi käy kirjeenvaihtoa tontun kanssa, joulupukin kirje on vasta ensimmäisessä lauseessa.

Kirjapinoni pyhiä varten on huimaavan korkea. Siinä riittäisi lukemista koko alkuvuodeksi. Olen ollut heikko uutuuksien edessä ja meidän kirjastosta ne saa, kun vain ojentaa kätensä. Katja Kettu, Kari Hotakainen, Jenni Linturi, Bo Carpelan (se kauniskantinen kirja). Ja lista jatkuu.

Mutta joulu, älä tule vielä. Kaikki ei ole valmista ja tämä odotushan se parasta onkin, eikö vain?

Täydelliset tumput

2011-12-07T22:01:00.004+02:00

Niin monet huovutetut tumput kuin olenkin tehnyt, eivät yhdetkään ole jääneet omia käsiä lämmittämään. Vaan näistä en luovu! Lanka on rouheaa norjalaista villaa, silmukkamäärän heitin päästä ja huovutin neljässäkympissä. Mikä mahtava tunne, kun käteen vetäessä (hih) tumput istuivat täydellisesti. Eivät ole liian leveät, eivät liian paksut, eikä peukalo tunnu loppuvan kesken. Ja raidatkin miellyttävät silmää. Huovutus vei langasta kovuuden ja teki tumpuista ihanan pehmeät. Jes!

Lumipallo ei kuitenkaan lennä yhtään aiempaa pitemmälle... Testasin.

The Joulukalenteri

2011-12-05T11:52:00.005+02:00

Siinä se on, nuppineuloilla kiinni seinässä, yöllisen tonttuvieraan helposti löydettävissä. Jämälankavarasto keveni pikkuisen (mutta on silti vielä aivan liian suuri) ja tilkut tuli tehtyä nopeasti. Luukkujen ompelu pohjaan kiinni vei sitten himpun verran enemmän aikaa ja hermoja. Kyllä en tykkää ompelusta. Kalenterin pohjaksi kaivoin kaapin perukoilta vanhan mistä-lie-heinästä kudotun tabletin. Rautalankanumerot näkyvät enemmän tai vähemmän huonosti, mutta on se hieno! Tähän mennessä luukuista on kaiveltu pinnejä, karkkiaski, kuusenkoriste ja heppatatuointi. Ja onpa tonttu jättänyt kirjeenkin. Lapsen hämmästys ja ilo on ihan parasta.

Vielä remonttiraportti: laminaatti meni vaihtoon ja tapetti löytyi netistä, tilaus tehty. Niin ja hip hurraa, keittiönkaapit ovat valmiina!

Remonttiväsymystä

2011-12-02T18:57:00.003+02:00

Huomenna on edessä operaatio tapetti. Sen oikean etsiminen olohuoneen seinään. Siihen, jossa oli kaunis, vanha tapetti, mutta jota eristämisen vuoksi ei voitu säästää. Haluaisin löytää saman tyylisen. Tai sitten vähän villimmän, enemmän oranssin. Kuten tuon, joka pilkottaa tylsän valkoisen alta meidän makuuhuoneessa. Missään tapauksessa ei tule mitään kiiltävää, modernia, psykedeelistä. Huoh, alkaa väsyttää tämä valintojen tekeminen. Keittiön kaapit ovat nyt asennettuina, mutta taso oli väärä ja menee ilman muuta vaihtoon. Valittu laminaattikin mietityttää. Tuleekohan joulu tähän tupaan?

Onneksi on kirjastosta iso pino luettavaa. Voi paeta muiden elämiin. Naapurikunnan kirjasto ei pettänyt taaskaan, hyllyssä oli Finlandia -ehdokkaitakin kaksin kappalein. Piskuinen kirpputori paljastui aarreaitaksi.

Ehkä se tapettikin löytyy.

Iltaa!

2011-11-30T22:09:00.004+02:00

Äidit ja lapset kokoontuivat taas yhteen. Herkuttelu on arvatenkin yksi olennainen osa näitä tapaamisia. Minä tarjosin tiramisukakkua. Oli hyvää, mutta leipominen ei sujunut aivan kuten strömsön keittiössä. Onnistuin nimittäin räjäyttämään mutteripannun. Ilmeisesti laitoin kiireellä liikaa vettä pannuun ja venttiili jäi veden alle. Oli sitten koko keittiö täynnä kahvinporoja, seiniä ja kattoja myöten. Onneksi tapetit ovat muutenkin menossa vaihtoon... Ja kun selvitin syyn, uskallan ehkä taas joskus himota mutteripannukahvia.

Huomenna on joulukuu ja tadaa! meillä on uusi, hieno, omin pikku kätösin tehty joulukalenteri. Kuva on otettu, kun oltiin vielä ihan vaiheessa. Valmiista kalenterista kuvia myöhemmin.

Muistikirja

2011-11-28T10:32:00.004+02:00

En ole ihminen, joka käyttää kalenteria. Sivut jäävät tyhjiksi ja ylös kirjoitetut asiat lukematta. Seinäkalenterikin on lähinnä kuvien vuoksi. Tänä vuonna Rudolf Koivua, ensi vuodelle ei vielä mitään.

Kalenterin tilalla mukanani kulkee muistikirja ja musta tussi. Sivuille on kirjoitettu blogiosoitteita, ruokaohjeita, kirjavinkkejä, sitaatteja ja must do -neuleohjeita. Kaikki tärkeä ja vähemmän tärkeä samojen kansien sisällä. Kirja on apuna kirjastossa ja ruokakaupassa. Ison muistikirjan sisältönä on toistaiseksi vain hyviksi havaittuja neuleohjeita. Molemmat kirjat ostin alunperin puhtaasti esteettisistä syistä, mutta kylläpä niistä onkin tullut tärkeitä.

Viikko sitten

2011-11-25T19:32:00.004+02:00

...oli jäistä, nyt vihmoo ilkeästi vettä. Jouluun voisi olla vielä ikuisuus. Vaikka sydämeni pohjasta inhoan kylmää, rakastan lapasia ja villasukkia. Nopea laskutoimitus kertoo, että omistan about 15 paria villasukkia. (Siskoni ilmoitti omistavansa kahdet, joista toiset ovat reikäiset ja toiset lyhytvartiset. Toivottavasti joulupukki korjaa tämän epäkohdan.)

Mutta siis, voiko villasukkia olla liikaa? Montako paria on keskivertoihmisellä? Paha vikani on kykenemättömyys luopua ihanista, aikaa vaatineista tekeleistä. Ehkä pitäisi tehdä ryhtiliike ja tehtailla sukkia muillekin kuin omaan käyttöön. Ja muulloinkin kuin joulun aikaan...

Lapasia vain viidet! Näitä lisää itsellekin.

Hyvä päivä

2011-11-22T22:53:00.002+02:00

Neuvolassa. Painoa 4975 g, senttejä viiskytkuus. Hymy herkässä. Sai rotavirusrokotteen, joten kestovaipat ovat hetken pannassa.

Kotona. Maisteltiin isomman kanssa persimonia, katsottiin Aladdin. Viimeistelin yhden joululahjan, neuloin toista. Sairasloman takia alakerrassa on hiirenhiljaista.

Naapurissa. Porkkanakeittoa, glögiä ja piparkakkuja. Kikkaratukkainen poika, joka toistelee sanoja papukaijana.

Pieni juhlija

2011-11-20T18:31:00.005+02:00

Eilen juhlittiin pienintä. Nosteltiin maljoja, maisteltiin kakkuja (kiitos Venla!) ja availtiin paketteja. Saatiin nauttia elävästä musiikista ja puusaunasta. Vauva sai kummeiksi fiksuja, turvallisia, ihania ihmisiä. Toivon ja uskon, että nämä ihmissuhteet säilyvät läpi elämän.

Ja nimi?

Hän on Elsa Liivia.

Hys, lapsi nukkuu!

2011-11-16T14:38:00.002+02:00

Aurinkoisena päivänä

2011-11-15T19:33:00.011+02:00

Olen odottanut päivää, jolloin ranta on jäässä. Se päivä oli tänään. Ja olikin kunnon syyspäivä, kirkas ja kuulas. Vaunulenkki teki posket punaisiksi. Lapsi käveli ritisevissä lehdissä ja lauloi Eriniä. Tykkään tästä syksyn ja talven rajasta. Lumi voi tulla milloin tahansa. Jouluvalot aiheuttavat kuitenkin vielä ahdistusta.

Kyläilyreissulla saatiin mieli virkeäksi ja maha täyteen herkkuja. Kotona leivottu maistuu nyt aivan erityisen hyvältä, kun itse ei oikein pysty tekemään. Äkkiä mulle keittiö! Uudet treffit sovittiin ensi viikolle, piiri pieni pyörii!

Raportti

2011-11-14T16:32:00.004+02:00

Neulon petroolin väristä lankaa. Edestakaisin. Mindful knitting.

Juon vihreää aloe vera -teetä. Syön kaupan piparkakkuja. Niitä ihan ohuita.

Odotan, että vauva herää. Yöllä ei herännyt syömään ollenkaan, vasta aamulla puoli seitsemän.

Kirjoitan lapsen nimen maistraatin papereihin.

Iloitsen auringosta, joka ei ollut tänään pilvessä.

Mietin vasta lukemaani kirjaa. Että se oli hyvä, Yösyöttö.

Lähden huomenna kyläilemään. Kolme äitiä ja viisi lasta.

Isänpäivä

2011-11-13T10:25:00.005+02:00

Meidän perheen viides isänpäivä. Aamiainen sänkyyn: kahvia, voileipää, juustokakkua. Lahja, kortti ja ruusu. Suklaan kimpussa oli ensimmäisenä esikoinen, ei isä. Vauva ehti simahtaa uudelleen aamun vaipanvaihdon ja tissityksen jälkeen.

Roolinsa hän on hoitanut hienosti, vaikkei kovin hääviä mallia itse aikanaan saanut. Nousee yöllä vaihtamaan falskannutta vaippaa, jää kotiin hoitamaan oksennustautista, kiikuttaa itkevää lasta lääkäriin vaikka kesken työpäivän. Asentaa turvaistuimet, lukee sadut, keittää puurot. Isomman lapsen mielestä osaa kaiken. Häneen luotan ja hänen kanssaan uskallan mitä vain.

Valvoa, olla hereillä

2011-11-10T17:54:00.004+02:00

Vauvaa ei nukuttanut viime yönä. Ei itkettänytkään, mutta kädet vispasivat ja silmät pysyivät apposen auki kolmeen asti. Housutkin potki jalasta moneen kertaan. Liekö kuuhulluus periytynyt hänellekin tai sitten vieras paikka häiritsi unen tuloa. Olimme nimittäin ensimmäistä kertaa yökylässä - ja ihan suunnittelematta. Kävin kaupungissa hassaamassa rahaa turhamaisuuteen (kynnet kiiltävät suklaisina seuraavat pari viikkoa), eikä tehnyt mieli enää pimeällä ajaa takaisin kotiin. Siispä sukulaisten bed&breakfastiin yöksi.

Nyt sitten nukutaan. Siis vauva, en minä. Minä pesen pyykkiä, tiskaan, luen isommalle, neulon naapurin tytöille sukkia. Vielä ei väsytä, mutta luulen, että tänään ei kukuta puolilleöin.

Jo loppui kädenvääntö

2011-11-08T17:51:00.003+02:00

Nimiongelma on selätetty. Päädyimme suloiseen kompromissiin, joka paljastetaan nimiäisissä 19. päivä. Vauvan nukkuessa askartelin kutsukortit.

Nyt on hiljaista. Isompi tyttö on naapurissa leikkimässä, pienempi nukkua tuhisee nallepuvussaan. Kuuma vesi odottaa teepussia. Eilen tuli clipperiltä pahvilaatikollinen teetä itselle ja ystäville. Loppuu tämä jorina, äkkiä omaan hetkeen!

2011-11-06T10:54:00.002+02:00

"...kuin seitsemän

sydäntä sykkivää,

seitsemän tähteä tuikkivaa,

seitsemän kuusta kolisevaa..."

Päivä, jona valmistuu villasukat, on väistämättä hyvä päivä.

Pyhäinpäivä

2011-11-05T11:21:00.007+02:00

Vauva nukkui yöllä kuusi tuntia putkeen. Heräsi, söi ja nukkui taas. Ihana, ihana, nimetön vauva. Nimineuvotteluissa ei ole löydetty ratkaisua, molemmilla on omat suosikkinsa. Yhteisymmärrykseen päästään ehkä kuitenkin helpommin kuin eräät!

Leipomistuska hellitti, kun jauhoitin äidin keittiön. Syntyi pehmoista peltileipää ja elämäni ensimmäinen vuokakakku. Tiikeriä, nam! Resepti on isomummun, jolla oli kolme viehättävää nimeä.

Pidän pyhäpäivistä, jotka pakottavat ihmiset aloilleen. On ihan tervetullutta, että kaupat pitävät joskus ovensa kiinni. Ei voi olla niin vaikeaa varautua etukäteen, etteikö selviäisi yhdestä kaupattomasta päivästä. Minä ainakin varauduin.

Käykää hautausmaalla, siellä on illalla kaunista.

Aamurunoja

2011-11-03T13:14:00.004+02:00

Meidän aamu alkoi runolla, toisella, kolmannella. Vauva väänsi naama rutussa löysiä housuun, isosisko naureskeli ja toisteli hauskimpia loruja perässä. Sanomalehdestä luin, että pienikin vauva voi oppia tunnistamaan usein toistettuja loruja. Miksipä ei.

Minä olen saanut pienenä kuunnella satuja ja lempikirjani (kuin myös ne inhokit) ovat hyvässä muistissa. Yhden lapsuuden lempparin löysin jokunen vuosi sitten kirpputorilta. Sillä on nyt paikkansa lapsen kirjahyllyssä.

Luulen, ettei rakkautta kirjoihin saa vain äidinmaidosta, siispä meillä luetaan. Ainakin yksi lastenkirja päivässä antaa perspektiiviä vanhemmallekin.

Tänään luetaan tätä:

Marraskuu

2011-11-01T21:33:00.006+02:00

Vuosi sitten oli maassa pysyvä lumi. Nyt on enimmäkseen harmaata ja sumuista, ei lumesta tietoakaan. Lankatilaus saapui, lattialla pyörivät kerät ovat minusta kotoisia. Kun vielä saisi leivän tuoksun! On ikävä leipomista. Mutta miten leivot, kun ei ole edes keittiötä. Lapsenvahtikin olisi siinä hommassa tarpeen. Lohduttaudun sillä, että kuukauden päästä voi uusi keittiö olla jo valmis.

Koivu on kaunein.

Kuukauden ikäinen

2011-10-27T23:05:00.007+03:00

Painoa parin jauhopussin verran. Ensimmäiset vaatteet ovat jo käyneet pieniksi. Tänään hurrasimme harsoille ja villapöksyille. Pitkilläkään päiväunilla ei tullut läpi ja paketti tuntui pehmoiselta. Kertakäyttövaippojen käyttäminen vähenee koko ajan, mistä olen enemmän kuin mielissäni. Lauantaina menemme lastentarvike- & kestovaippakirppikselle. Vaatteita on jo omasta takaa, mutta omatunto sallii kirpputorishoppailun. Sen sijaan lankojen ostoon tuli nyt stoppi (posti toi viimeiset ihanuudet eilen - kanelinväristä useammassakin vyyhdissä!). Lakko päällä ainakin seuraavat puoli vuotta.

Löysin rantein

2011-10-25T21:32:00.002+03:00

Miksi ihmiset murehtivat asioita etukäteen? Minä pelkäsin vauva-arkea remontin keskellä ihan turhaan. Hyvinhän tämä sujuu. Vielä eivät ole remppamiehet jääneet ilman ruokaa, yläkerran romukasat on selvitetty (tai siirretty komeroon odottamaan parempia aikoja) ja me tytöt pärjätään ihan hyvin, vaikka isi on läsnä lähinnä vain öisin. Vauva kasvaa tissillä hienosti ja nukkuu hyvin. Onnekkaille väläyttää hymyn, kun oikein lepertelee. Vaippojen suhteen olemme rennosti sekakäyttäjiä.

Hiljaisina tunteina olen löytänyt taas itseni punaisen pöydän äärestä. Langoista tulee sukkia, papereista joulukortteja. Kynttilöitä poltetaan aamusta alkaen. Maalasin kynteni harmaiksi, vaikka mieli on lähempänä keltaista. Huonojakin päiviä tulee, tiedän sen. Niiden varalta on kaapissa suklaalevy ja soiton päässä liuta ystäviä.

Syntistä

2011-10-22T18:07:00.007+03:00

Arvovaltainen suklaaraati kokoontui maistelemaan tuttuja ja tuntemattomampia suklaalaatuja. Arvioitavana oli peräti 16 eri suklaata, mukana sekä tummaa että vaaleaa, täytteellä ja ilman, patukoina ja levyinä. Kommentit kirjattiin enemmän tai vähemmän huolellisesti ja lopuksi kukin nimesi kolme suosikkiaan. Suurin kannatus taisi olla Maraboulla, mutta väitän, että tulos olisi ollut toinen, jos Fazeria olisi edustanut jokin muu kuin tämän hetken uutuusmaku. Kiinnostavin kommentti: "Maistuu ihan Venäjälle."

Voisi kuvitella, ettei tällaisen herkuttelun jälkeen ihan heti tee mieli makeaa, mutta ehei, joulusuklaat ovat täällä!

Päivän pituus 9 h 37 min

2011-10-18T21:23:00.013+03:00

Ei päivä valjennut tänään ollenkaan. Synkeän harmaana pysytteli, kunnes mustui pois. Me pysyttelimme sisällä. Vauvan unien aikana valmistui ruokaa työmiehille ja lapaset veljelle. Illalla pistin nokkani ulos ja kävelin tuulessa. Järvi näytti hyytävältä.

Loppuviikkoon ei kuulu enää harmautta, sillä kommuuniin tulee taas elämää. Suunnitteilla on yhdessä leipomista, käsitöitä ja suklaan maistelua. Ehkä teen lankatilauksenkin synkkyyttä karkottamaan.

Uusi arki

2011-10-15T13:00:00.007+03:00

Meidän elämä on muuttunut tyystin erilaiseksi. Mies tekee 12-tuntisia päiviä remontin parissa, eikä aina riitäkään. Kapuaa yläkertaan iltahämärissä. Elämme kaaoksen keskellä, vauvan rytmissä (jota ei oikein vielä ole). Pyykinpesu on aika metkaa pelkän kuivausrummun valossa. Neulominen maistuisi, mutta aikaa sille ei nyt tahdo löytyä.

Alakerrassa näyttää... alkuperäiseltä. Keittiön kaappien takaa löytyi hienoa tapettia, pinkopahvista sanomalehden sivu, jossa on Albert Einsteinin kuolinilmoitus. Luvassa olisi keittiön suunnittelua, onneksi kommuunista löytyy alan ammattilainen.

Sormessa tikku oman talon seinästä

2011-10-10T14:59:00.009+03:00

Alakerta on riisuttu tavaroista, tapeteista, pinkopahveista. Jäljellä paljasta seinää ja roskaa.
Puuseinä näyttää kauniilta.

Arki on yläkerrassa ja kaikki tarpeellinen nyt lähellä, mutta tämän saavuttaminen vaati loputtomalta tuntuvan ramppauksen portaissa. Ruokaa laitamme äidillä naapurissa, joten ei edestakaisin kulkeminen ole loppunut.

Remontti saa edetä omalla painollaan, itse keskityn vauvaan. Hän on edelleen maailman suloisin. Kestovaippoja on kokeiltu muutaman kerran onnistuneesti, mutta vielä ei ole ollut virtaa perehtyä asiaan syvemmin. Kantoliinan opiskelu innostaa nyt enemmän ja hyvin pieni tuntuu kyydissä viihtyvän.

Takaisin yläkertaan

2011-10-04T16:34:00.004+03:00

Vauva on viikon vanha ja meillä alkaa remontti. Hulluja, joku voisi sanoa. Pauke ja ryske tuli uneen aamuseitsemältä. Vauva on onneksi hyvä nukkumaan. Ihana, tyytyväinen, hymykuoppainen.

Tällä viikolla pitäisi saada elämä yläkertaan. Hiukan kauhistuttaa edessä oleva pakkaaminen ja kantaminen. Aikaisemminkin on meidän perhe elänyt pienesti, mutta olisi tämä vauva-aika voinut tietysti olla helpompaakin... Koitan kerätä positiivisia ajatuksia päähän. Eletään lähekkäin ja alakerta valmistuu hiljalleen. Kun vain olisi taikasauva, jota heilauttamalla tavarat liikkuisivat ja mahtuisivat pieneen tilaan, kuten Harry Potterissa. Vauvan myötä mielenkiinto valita laattoja ja laminaatteja sun muuta on hävinnyt. Luotan mieheen.

Hän on täällä !

2011-09-30T12:05:00.005+03:00

Pieni tytär syntyi tuulisena päivänä 27.9. Toi tullessaan pakahduttavan onnen, vauvantuoksun. Isosiskosta tuli heti kovin iso tyttö.

Takana ensimmäinen yö kotona. Ihanan rauhallinen sairaalan levottomien, huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Vain tuhinaa rinnalla ja tuhinaa unessa.

Vauva katselee viisailla silmillään, kurtistelee kulmiaan, hymyilee nukkuessaan ja on - täysin puolueellisesti sanottuna - maailman kaunein vauva.

Odottavan aika

2011-09-21T21:40:00.005+03:00

... on valmistuvia sukkia.
... luettuja rivejä.
... hiljaisia kävelyretkiä.
... pieniä kotitöitä.
... vatsan silityksiä.
... lastenelokuvia.
... ajoittaista kiukuttelua.
... pakatun laukun tarkistamista.
... päiväunia.
... kuulostelua.

Tulisit jo.

Sunnuntaissa

2011-09-18T21:50:00.003+03:00

Neulottavana upeaa Malabrigo Sockia. Viimeinen messuilta ostettu lanka, olen ollut tehokkaampi kuin luulinkaan.

Ballerinan nenä juoksee, pyysi itse valkosipulia harsoon. Kiukku tuli pienimmästäkin.

Kävelin metsässä ja rannassa, tyyni vesi näytti houkuttelevalta. Olisin voinut pulahtaakin, jollei olisi mahaa kannettavana. Vielä se tässä pönöttää, mutta toivottavasti ei enää kauan.

Piipusta savu kohoaa

2011-09-16T19:29:00.005+03:00

Mies lämmitti takkaa ensimmäistä kertaa tälle syksylle, on vilustumassa. Puikoilla on sukat hänellekin.

Väsymys on ottanut vallan, otin päiväunet jo ennen kahtatoista. Iltapäivällä piti päästä metsään virkistymään ja löysin suppilovahveroita. Eipä tuo mättäitä koluaminen tunnu saavan mitään aikaiseksi. Vauva on tosin laskeutunut ja toivon, että seuraava neuvolakerta jää jo käymättä.

Veljellä on huomenna syntymäpäivä, kakkua tiedossa.

Paras postipäivä ikinä

2011-09-14T16:07:00.007+03:00

Huokauksia, selailua, kihelmöintiä sormenpäissä. On tunne, että nämä ostokset kannattivat. Opettelu alkakoon, mutta ei ihan vielä. Ensimmäisen illan ihailen ja jatkan huokailua.

Koukuttava raita

2011-09-13T11:25:00.002+03:00

Raitojen neulominen on koukuttavaa. Fabelin jämistä syntyy ihania pikkusukkia, joista jokainen on erilainen. Nämä matkaavat valmistuttuaan pohjoiseen lämmittämään pienen tytön varpaita.

Illalla en meinannut päästä nukkumaan ollenkaan, kun raidat veivät mukanaan. Kollipoika varasteli lankanyttyjä aina silmän välttäessä ja yön tunteina sain keräillä niitä ympäri tupaa. Inventoin myös puikkoni ja kas, peräti viidet sukkapuikot vapaana! Asia täytyy korjata pikimmiten.

Lähtölaskenta

2011-09-11T23:36:00.001+03:00

Kymmenen päivää.

Sunshine Award

2011-09-11T19:08:00.014+03:00

Kiitos Emmi tunnustuksesta! Tässä minun vastaukseni kysymyksiin (tarkka saattaa huomata, että yhden skippasin - ei Facebookista kannata ottaa kuvaa...)

1. Suosikkiväri: Maansävyt. Vihreä, oranssi, keltainen, ruskea. Heinäkuussa ruukkutomaatissa oli kaikki lempivärini, mutta kuva ei anna oikeutta.

2. Suosikkieläin: Kissa, tietysti.

3. Suosikkinumero: 3

4. Suosikkijuoma: Tee, clipperiä sen olla pitää.

5. Intohimosi: Neulominen. Langat ja puikot ovat tulleet jäädäkseen. Minä osaan! Ehdottomasti maailman paras harrastus.

6. Saada vai antaa lahja? Antaa. Lahjan antamiseksi ei tarvita edes juhlaa, eikä mikään matka ole niin lyhyt etteikö voisi tuoda tuliaisia.

7. Suosikkikuvio: Kiemura.

8. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai. Tosin lomailijalle ei viikonpäivillä ole niin merkitystä.

9. Suosikkikukka: Unikko ja auringonkukka.

Jaan tunnustuksen eteenpäin Känkkikselle ja Venlalle.

Kulttuuria maalaisille

2011-09-09T13:53:00.004+03:00

Syksyn kirjakausi on avattu. Olin eilen kuuntelemassa Virpi Hämeen-Anttilaa, ja tuli ihan mahdoton hinku haalia kaikki lukemattomat, houkuttelevat kirjat lähelle röykkiöiksi ja aloittaa. Siitä vain, kirja kerrallaan. Päästä kirjojen kautta elämään toisia elämiä.

Harry Potter -putki on edennyt viidenteen osaan, mutta nyt on välissä (tai samalla) luettava jokin välipalakirja. Tämän syksyn uutuuksista houkuttelee etenkin Jari Tervon Layla. Ihan harmittaa, kun mies ei ole kovasta kouluttamisestani huolimatta löytänyt itsestään lukijaa. Lapsi sen sijaan seuraa äitinsä jalanjälkiä ja joka viikko kannetaan kirjastosta iso kassillinen kirjoja luettavaksi. Oma kotikirjasto kasvoi eilisen kirpputorilla käynnin ansiosta Muumikirjalla (!) ja Keijo Leppäsen uusimmalla.

Haaveri

2011-09-07T20:58:00.003+03:00

Rakkaat, joista toisella niin terävät kynnet. Kesken leikin osui Sulon kynsi Ninnin silmään. Voi sitä huutoa! Näissä tilanteissa olen hermoheikko äiti ja tänään vielä äiti ilman autoa. Soitettiin isä töistä viemään lasta terveyskeskukseen ja lähimmälle lääkärille. Ei onneksi käynyt pahasti, mutta antibiootit saatiin mukaan. Ensimmäinen silmätippataisto kesti puoli tuntia, huomenna toivottavasti päästään jo vähemmällä.

Että pitikin sattua.

Lapsettaa

2011-09-06T20:10:00.004+03:00

Aamulla maisteltiin yön aikana jähmettyneitä tikkunekkuja.

Päivällä muovailtiin sieniä, pöllöjä ja rastatukkia.

Iltapäivällä ulkoilutettiin vauvanukkea metsäpoluilla.

Illalla neulottiin mollalle mekko.

Raitoja jämistä

2011-09-05T21:24:00.005+03:00

Haluan päästä eroon vanhoista langoistani. Olen moneen kertaan huomannut, että tehtävä on mahdoton. Eivät langat neulomalla lopu - jostain selittämättömästä syystä. Tällä kertaa jämälangoista syntyi jotain erityisen ilahduttavaa. Ihan minun näköiseni sukat! Nams.

Sympaattisia sieniä ja muuta syysasiaa

2011-09-04T21:31:00.006+03:00

Olen opettelemalla opetellut syömään sieniä. Nyt ne ovat herkkua, mutta muistan vielä ensimmäisistä itse poimituista sienistä (nippanappa tunnistetuista) tehdyt kastikkeet, joita perunan kera väkisin munttasin suuhuni. Kannatti opetella, sillä sienet ovat metsän elävistä sympaattisimpia. Katsokaa vaikka!

Lisäksi sienten kerääminen on mukavaa ja tällä hetkellä oikeastaan ainoa liikkumaan houkutteleva asia. Äidiltä löytyy iso kasvikuivuri, jossa on hurissut jo muutama tattisaalis. Sienet kuuluvat syksyyn ja minä olen ehdottomasti syksyihminen.

Jokainen pakastimeen laittamani pussi ja rasia on aarre, osa haalimaani talvivarastoa. Puhdasta ruokaa ja vitamiineja. En ymmärrä, miksi Suomeen pitää tuoda marjoja jostain Himalajalta, onhan meillä superruokaa metsät täynnä. Ihan hävettää moinen typeryys.

Posteljoonin päiväkävely

2011-09-02T20:37:00.007+03:00

Hän on kirjoittanut kirjeitä eilisen ja tämän päivän. Mallista piirtää kirjaimia varsin tarkasti.

Ensimmäiset viestit kiikuteltiin postilaatikoihin kävelylle lähtiessä.

Alkumatka oli pilvinen, mutta kultakiviä löytyi punaisen kassin pohjalle.

Ja palanen kesääkin vielä.

Kotimatkalla pilkahteli aurinko synkkien pilvien rakosista, eikä villatakeilla ollut enää virkaa.

Hei syyskuu!

2011-09-01T16:13:00.004+03:00

Missään ei ole pyykkikone pyörinyt yhtä julmetusti kuin meillä. Vauvanvaatteita, vaippoja, lakanoita... Tuli jonkin sortin raskausmania. On siivottu komerot ja kaapit, järjestelty kaikki (!) lapsen pieniksi käyneet vaatteet pahvilaatikoihin, pesty ja viikattu pikkuruisimmat vauvaa odottamaan, haettu tatteja, keitelty vispipuuroa ja leivottu suklaakeksejä. Oheistoimintana tikutetaan sukkia ja neuvotaan ystävää samassa puuhassa puhelimen välityksellä. Koko alkuviikko on mennyt yhtä suuri vaihde silmässä. Havahduin, ettei ole enää mitään siivottavaa, joten nyt keskitytään sukkiin. Onko tämä sitten jotain pesänrakennusta? Kenties.

Varsinainen pesänrakentaja eli remonttimies aloittaa tässä kuussa. Ajoitus ei ehkä voisi olla huonompi, mutta näillä mennään. Jospa lämpö sitten talvipakkasilla pysyisi sisällä, eikä karkaisi harakoille. Ai, miten jännittävää aikaa!

Ukkosen alla

2011-08-28T22:11:00.006+03:00

Paahteisen päivän jälkeen valo muuttui keltaiseksi. Metsän takana jytisi ja tuuli yltyi, pudotti basilikan terassin kaiteelta. Minä jo hihkuin, mutta taas se ryökäle kiersi meidät. Olisin tykännyt myrskystä.

Illalla kiikutin Harry Potteria naapuriin (vihdoinkin saatu houkuteltua!) ja tulin siihen tulokseen, että se iltapäivän tuuli toi syksyn. Vain syksyllä on maassa niin paljon keltaisia lehtiä. Mutta eipä haittaa, sillä syksyllä saa pitää näitä:

Tuliterät kämmekkäät, joiden ohje löytyi Ellimelliltä. Lankana huumaavan värinen Shibui Sock.

Viikonlopun jälkeen on aika palata arkeen ja lopettaa yökukkuminen. Jospa lapsikin jaksaisi jälleen nousta lastenohjelmille. Hetken ehtii silti vielä neuloa. Takaisin maailmalle lähtenyt ystävä on vannoutunut iltapala-ihminen, toisin kuin minä, mutta nyt sämpylää ja kuppi kaakaota, kiitos.

Markkinahuumaa

2011-08-27T22:23:00.003+03:00

Meidän kylässä on markkinat aina elokuun viimeisenä lauantaina. Samana päivänä vietetään venetsialaisia, veden, tulen ja valon juhlaa. Tähän päättyy mökkikausi. Sää onneksi suosi, taidettiin päästä hellelukemiin tai ainakin lähelle. Lähdin ostamaan sienikoria, metrilakua ja hunajaa. Sain kaikki ja muikkukeittoakin vielä.

Lapsi olisi halunnut kasvikirjan, mutta ei ollut markkinoilla antikvariaatin pitäjiä. Tyttö aikoo isona balettia tanssivaksi kasvitieteilijäksi. Poniratsastus kyllä pisti pohtimaan myös ratsastajan uraa.

Ulkona on pimeää, raketit paukkuvat. Omenapuun oksista roikkuu lyhtyjä ja iho tuoksuu ulkosaunalle. On aika sytyttää kynttilät ja ottaa kutimet esiin.

Tavallisen tiistain kakku

2011-08-24T12:31:00.003+03:00

Valkosuklaa-mustaherukka, nam! Ei meillä ihan joka tiistai tällaisia syödä, mutta kyllä kakun voi tehdä ilman juhlaakin. Kävin neuvolassa, kaikki kunnossa ja lääkäri arveli vauvan normaalikokoiseksi huolimatta siitä, että maha on kunnon rantapallo. Viimeisiä viikkoja viedään, kohta alan kaivelemaan vaatekätköjä ja pesemään pienimpiä vaatteita valmiiksi.

Illalla hekumoin syksyllä ilmestyviä neulekirjoja ja varasinkin kirjastosta aika liudan. Tapahtui myös sortuminen: Knit.Sock.Love. on matkalla luokseni.

Tänään luvassa sieniretki ystävän kanssa, ensin kuitenkin teetä ja se viimeinen kakkupala.

Satoa

2011-08-22T18:50:00.004+03:00

Puut notkuvat omenista. Syön joka päivä kieleni kipeäksi, omenapaistosta on saatu jo useamman kerran. Täytin sulatuksen jälkeen pakastinta ja myhäilin tyytyväisyydestä. On mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, herukkaa, raparperia, nokkosta... Leipääkin leivottu viikkojen tarpeiksi. Kaikki ei tuvan pakastimeen mahdu, mutta varastosta löytyy toinen.

Myös lankavarannot ovat hyvällä mallilla, vaikka taas uudet hankinnat houkuttelisivat. Vanhat kerät ovat saaneet kyytiä, tekeleistä kuvia myöhemmin. Olen himoinnut itselleni rehellisen punaisia sukkia jo jonkin aikaa. Lanka löytyi, malli vielä harkinnassa.

Tervetuloa Käpälämäkeen

2011-08-19T13:39:00.006+03:00

Mies lähti lohkomista koskevaan kokoukseen. Ilmoitti hetken kuluttua, että nyt pitäisi keksiä uusi nimi omistamallemme tilalle. Siis nyt heti. Ei ei ei, ei näin! Tätä pitäisi saada miettiä viikko! Äkkiä puhelin kuumaksi ja mietintämyssy päähän. Kymmenen minuutin kuluttua puhelin soi uudestaan - joko on keksitty? Samalla hetkellä luen lauseen "uusi omistaja nimesi tilan Käpälämäeksi". Kävisikö Käpälämäki?

Niin me asutaan nyt Käpälämäessä. Olisi voinut huonompikin nimi kohdalle osua. Mäki on vieressä, mutta kyllä täällä käpäliä riittää!

Matto

2011-08-18T22:21:00.002+03:00

Aloitin maton lämpimänä kevätpäivänä. Lopetin tänään, sateisena torstaina. Paikka matolle löytyi takan edestä, vaikka saattaakin olla vain väliaikainen. Tykkään kovasti valkoisten sävyjen vaihtelusta, vaikka tekovaiheessa ne ärsyttivät. Väsyttää, mutta sormet haluaisivat vielä juoksuttaa lankaa. Syytä olisikin, sillä nyt on kesken luvattoman monta työtä. Huomenna taitaa olla neulomismaratonin paikka. Kävelin tänään kylillä kumisaappat jalassa, sateenvarjon alla, päällä villatakki ja kaulassa huivi. Suomen kesä on auttamatta liian lyhyt.

Syksyttää

2011-08-17T21:08:00.003+03:00

Sadesää vie voimat, mutta antaa myös luvan vain olla köllötellä. Tämä on ollut pienten puuhien päivä: korttiaskartelua, valmistuneiden käsitöiden viimeistelyä ja keskeneräisten loppuun saattamista. Teetä juotu runsain mitoin ja rieskojen leipomista siirretty huomiselle.

Ei tunnu elokuulta, kun on niin harmaata. Odotan jo syyskuuta ja häntä, vatsassa möyrijää, joka on alkanut tehdä öitäni tuskaisiksi. Serkku synnytti omansa putoavien tähtien yönä. Sen jälkeen olen itse käynyt malttamattomaksi. Mutta ei, valmista ei ole vielä. Vaatteetkin pesemättä, kehto kasaamatta ja hahtuvat vailla käsittelyä. Mitähän niille pitää tehdä? Täytyy ottaa asiasta selvä.

Little things

2011-08-16T00:09:00.004+03:00

Olen löytänyt tieni Ravelryn ihmeelliseen maailmaan. Rekisteröityneenä käyttäjänä olen ollut jo kauan, mutta nyt vasta on ollut aikaa tutustua sen aarteisiin. Little things -pipoja on valmistunut jo kolme: omaan, lapsen ja ystävän päähän. Kyllä tällaisen pipon kanssa jaksaa ottaa syksyn vastaan.

Päivä vierähti maalikylissä (kirpputorit jee!), ilta lapsen urheilukisoissa, herukkapuskissa ja kaappeja siivotessa. Olo on melko maaninen edelleen. Huomenna matkaan kommuunista karanneen ystävän luo ja illalla syödään herkkuruokaa hääpäivän kunniaksi. Äiti näet toi metsästä kultaa.

Aamulla kello kahdeksan

2011-08-12T20:20:00.007+03:00

Jo saa laittaa villasukat jalkaansa, kun aamulla nousee sängystä. Onneksi sukkia piisaa eikä pelkoa, että loppuvat. Haen jukurttiin herukoita aamukasteisista puskista, keitän pannullisen teetä. Syödessä ehtii neuloa ja lukea. Tai kuten tänä aamuna, paistaa leipiä. Lapsen kanssa tykätään puurosta, mutta viime päivinä on kotitekoinen leipä vienyt voiton.

Parhaita aamuja ovat ne, joina uni loppuu kesken ja perhe jää vielä yläkertaan nukkumaan minun hiipiessäni alas. Oikeastaan huonoja aamuja ei enää olekaan, kun minnekään ei ole kiire.

Virtapiikkejä

2011-08-09T22:39:00.003+03:00

En osaa lomailla sillä tavalla tekemättä mitään, vain olemisesta nauttien. Maha ei vielä pakota pysähtymään, joten energiaa on enemmän kuin ulkomuoto antaa olettaa. Eilen olin äidin kanssa mustikassa niin myöhään, että iltahämärä lopulta piilotti marjat. Selkä ei kiittänyt, jääköön viimeiseksi mustikkaretkeksi. Tänään oli pullataikina nousemassa jo aamuyhdeksältä ja pitkin päivää kannoin herukkalasteja puskista pakastimeen. Kyläiltiin serkun luona, jonka maha-asukki ei vielä halua luopua nahkayksiöstään, vaikka laskettuaika tuli ja meni.

Toivon, että jossain vaiheessa löydän jarrut ja opin istumaan sohvalle myös keskellä päivää.

Ajattomuus

2011-08-07T12:22:00.007+03:00

Tänä kesänä ollaan ehditty olla mökillä. Iltoja, päiviä, öitäkin. Mökkinaapurille emme kuitenkaan pärjää, sillä hän on asunut saaressa 50 päivää yhteen menoon. Samuli Putron mukaan saaressa on aina sunnuntai ja siinä on mies kyllä oikeassa. Mökillä ei ole kellonaikoja, vaan asiat tehdään silloin, kun siltä tuntuu. Pysähtyneisyyden tunne on parasta. Yhtäkkiä sitä huomaa, että aurinko on mennyt menojaan, eikä enää näe lukea. Toivon, että tälle kesälle saadaan vielä lämpimiä, kellottomia päiviä. En kuitenkaan voi väittää, ettenkö olisi nauttinut sateesta. Mars, sienimetsään heti, kun selkenee.

Ninnin tupa

2011-08-02T11:47:00.005+03:00

Leikkimökkiin saatiin pari viikkoa sitten viritettyä verhot ja leikki sai alkaa. Mökiltä löytyi suuri kivi portaaksi. Yhdet kesäillalliset nautiskelimme lapsen kanssa pienen pöydän ääressä. Tarjosi äidille lasin viiniäkin. Muistan hyvin oman leikkimökkini, punaisen ristikkoikkunaisen. Tuossa se nökötti miltei samalla paikalla kuin nykyinen. Talven jälkeen oli mökkiin pelottavaa mennä. Ties mitä hämähäkkimörköjä nurkissa lymysi.

Meillä on kylässä tosi toivottuja vieraita ja päiväkävelyn jälkeen lapsi aikoo pitää mökissä teetarjoilun. Ei kun ulkoilemaan.

"Sä oot silkkii..."

2011-07-28T22:12:00.005+03:00

Eilen päätettiin järjestää pihajamit. Pari tuntia myöhemmin seisoi palju pihassa, puhelimista lähti kutsuja suuntaan ja toiseen. Äänentoistolaitteet lainaksi ja pikkuveli soittamaan ja laulamaan. Kyllä oli mukavaa! Iltapimeään asti oli pihassa vilskettä, sytytettiin kynttilöitä ja lyhtyjä, vilukissat saivat viltit päälleen. Ei tuulen henkäystäkään.

Terassi

2011-07-24T20:36:00.004+03:00

Eräät uurastivat pikkuruisen terassin puutarhan keskelle. Tuolit eriparia, ympärillä omenapuita ja kattona vaahtera. Herkuteltiin lapsen kanssa jäätelöt ilta-auringossa ja annettiin keitaalle täydet pisteet.

Muutamassa päivässä olen ehtinyt...

2011-07-21T15:08:00.016+03:00

*Saada uuden tukan ja räpsyripset (turhamaisuus on kuolemansyntini).

*Olla mökillä, kesäparatiisissa.

*Kerätä ämpärillisen mansikoita (luomua, nam! mutta voi näitä nivusia).

*Tehdä kirpputorikierroksen.

*Neuloa, neuloa, neuloa ja aloittaa Harry Potter -putken (kaikki kirjat yhtä soittoa).

Nyt vietetään sadepäivää, eletään porkkanakeitolla ja tassutellaan vastapestyillä lattioilla. Neulotaankin.

2011-07-15T20:44:00.001+03:00

Nyt ollaan niin LOMALLA!

Vauvaa varten

2011-07-12T22:23:00.004+03:00

Pieniä neulomuksia on tipahdellut puikoilta pitkin kevättä. Neuletakkia, sukkaa, myssyä ja villahousuja. Aion kokeilla kestovaippailua. Ei paineita, vaan kokeilua puhtaasti mielenkiinnosta. Esikoisen kohdalla ajattelin, että hullun hommaa. Saapa nähdä.

Ohje Dropsin sivuilla.

Vauvalle neulominen on mukavaa, kun valmista tulee nopeasti eikä lankaa kulu paljon. Vihreävoittoista on, kun ei tiedä tuleeko Kerttu vai Perttu. Kerttu Lepäksi me häntä puhuttelemme. Kerttu on kovasti läsnä tulevan isosiskon leikeissä, puheissa ja piirrustuksissa. Odotusta jäljellä 10 viikkoa, kasva vielä ja tule sitten.

Työpäiviä jäljellä kolme. Viime postauksessa tuntui hyvältä, vaan ei tunnu enää. Nivuset ovat olleet liekeissä kaksi päivää. Ei tiedä uskaltaako istua, jos ei pääsekään enää ylös. Kauratyynystä tuli paras ystäväni. Viimeiset päivät viedään läpi vaikka päällä seisten.

1 viikko

2011-07-10T21:01:00.005+03:00

Perjantaina oltiin bändikoululaisten keikalla. Jotkut vain saavat viikossakin ihmeitä aikaan!

Lauantai vietettiin rannalla. Mukana eväät, kutimet, kirja, aurinkovoide ja uimakamppeet. Koko päivä meni, eikä tultu punaisina takaisin. Illalla saunottiin ulkosaunassa ukkosen räiskiessä.

Sunnuntaina on käyty rippijuhlissa ja oltu vain. Tein pitkän pyörälenkin, ilman kettuhavaintoja.

Töitä on jäljellä viikko. Tuntuu hyvältä.

Tuliaisia pyörälenkiltä

2011-07-04T20:37:00.003+03:00

Kimppu kissankelloja ja mansikkaheinät omalle ja naapurin tytöille. Ninni paineli herkkunsa iltapuuroon. Jospa pian saataisiin niitä isojakin. Mukavaa viikon alkua kaikille!

Sunnuntai kaksin

2011-07-03T14:51:00.003+03:00

Lapsi lähti eilen mummun kanssa sukulaisiin. Me jäimme miehen kanssa kahden. Lämmitin illalla ulkosaunan, leivoin mammanmarjapiirakan. Samaa piirakkaa mummu tapasi leipoa miltei joka päivä. Aina oli tarjolla.
Menimme varhain nukkumaan ja nousimme varhain ylös. Keskellä päivää voi katsoa kammottavaa elokuvaa. Piiloutua kutimien taakse, kun pelottaa. Kohta lapsi tulee takaisin ja koti herää horroksesta. Niin tervetulleita tällaiset hiljaisuudet.

Meloni ei enää vedä vertoja mahalle. Maistuu kyllä.

Ihania nämä päivät

2011-06-29T21:46:00.005+03:00

Istuskeltiin ilta rannalla. Meiltä on sinne kolmen minuutin kävelymatka. Eväänä pikkutomaatteja ja makeita kiivejä, iso pullo vettä. Käsille otin villasukantekeleen. Saavat Fabelin jämät kyytiä. Pienet sukat tulevat huomaamatta valmiiksi. Veteen en uskaltautunut, kun varpaat moittivat kylmäksi. Kurkku tuntuu kipeältä. Kahtena edellisenä kesänä olen ollut kunnon flunssassa helteiden aikaan, nyt taistelen vastaan.

Neuvolassa vauvaa arveltiin pieneksi, vaikka maha onkin suuri maapallo. Paras ollakin pieni, isoa en aio synnyttää!

Aamukamman tekoon

2011-06-27T21:46:00.007+03:00

Taas aurinko, taas arki. Juhannus tuli ja meni. Koivut unohtui, lapsi teki taiat. Ei kuitenkaan uskaltanut laittaa kimppua tyynyn alle. Ties mikä turjake olisi voinut uneen kömpiä. Oli leppoisaa ja kirjapino pieneni kuin pienenikin. Sohvatyyny ja tuubihuivi tulivat valmiiksi.

Tänä aamuna ei ollut vaikeaa nousta. Silti työt alkaa pikku hiljaa väsyttää. Kaikki ovat jo niin lomalla. Onneksi minäkin kohta. Kolme viikkoa.

Juhannusta vastaanottamaan

2011-06-23T20:39:00.003+03:00

Työviikko meni lentäen ja illat venyi pitkiksi. Ystävä on taas täällä, toinenkin itse asiassa. Eilen lapsen kanssa siivottiin ja leivottiin, tänään kannoin kaupasta ruokaa ja hyvää. Ei suuria suunnitelmia, onneksi. Jospa leikkimökki saataisiin leikkikuntoon, muutama käsityö valmiiksi ja kirjapino matalammaksi. Onhan siinäkin. Hyvää ja rentouttavaa juhannusta!

Iltaa

2011-06-14T20:11:00.003+03:00

On tuulista. Pysyn sisällä. Maistelen uunilämpimiä suklaamarenkeja. Luen Hannu Väisäsen Apupataa ja virkkaan tyynynpäällisen puoliskon valmiiksi. Päättelenkin. Teen uuden aluevaltauksen ja solmin helmikorun. Nostan jalat ylös, kun mies imuroi. Saunon äidin kanssa. Ihanaa arkea tällainen. No, huomenna siivoan itse yläkerran.

Nyt lapsi nukkuu uudessa sängyssään. Saatiin sekin kasaan pienten kommervenkkien jälkeen. Otan Hannun mukaan ylös ja luen vielä, kunnes luomet alkaa painaa.

Parasta nyt

2011-06-11T23:56:00.002+03:00

Huomiseksi on luvannut vettä ja myrskyä. En pistä vastaan. Siinä sopiva sää leipoa tai neuloa tai lukea tai vaikka pelailla pienten yökyläläisten kanssa. On se kumma, miten toisten kanssa leikit sujuvat miten päin vaan ja toisten kanssa tulistutaan niin kovin herkästi. Mistä lie lapseni tuon pippurisuutensa saanut.

Tämä alkukesän tuoksu on huumaava. Lieveneekö se kesän kuluessa vai tottuuko nenä? Parasta juuri tässä ajassa ovat syreenit, myöhäiset pyörälenkit, kirpeä järvivesi, tomaatit (ostan joka kauppareissu ison pussin), uudet perunat ja valoisat yöt.

Kuka muistaa vielä Metsätähti-jukurtin?

Hot!

2011-06-09T22:07:00.003+03:00

Taas tarkenee. En valita, sillä viime talven paukkupakkaset ovat vielä turhan hyvässä muistissa. Kyllä tämän kanssa pärjää. Melkoisen kuumaa puuhaa on kyllä leikkimökin maalaus tällä säällä, voin kertoa. Puuttuu enää viimeistely, sitten verhot ikkunaan, kamppeet sisään ja leikkimään.

Tämän kesän KYH meni taas minulta ohi. Hyvä niin, sillä olisin saattanut haksahtaa. Keskeneräisiä on jo liiaksikin. Mutta mutta, suuret isoäidinneliöt valmistuvat tuota pikaa tyynynpäälliseksi. Ja huomaan nauttivani virkkauksesta.

Pieni loma

2011-06-06T20:25:00.011+03:00

Olimme lyhyellä lomalla varsinaista kesälomaa odotellessa. Muutaman päivän vapaa tekee niin hyvää! Reissukohde ei ollut ihan se, mitä alunperin suunnittelimme, mutta viihdyimme silti mainiosti.

Tänään oltiin vain kotona, maalattiin leikkimökkiä, nautittiin auringosta ja raparpereista. Lapsi haisteli voikukilla nenänsä keltaiseksi.

Eräs kertoi viime viikolla kettuhavainnoistaan. Minä tein omani eilen lähtiessäni suutuspäissäni pyöräilemään iltamyöhällä. Sieltä se jolkotteli metsänreunasta suussaan joku pupu-parka. Hyvän matkaa ajoin melkein sen vierellä. Sitten se huomasi minut, säikähti ja pinkoi pakoon. Jäniskin siinä hädässä putosi. Kuiskasin perään, etten halunnut säikäyttää, hae pupusi repolainen.

Toukokuun viimeisiä

2011-05-30T19:50:00.003+03:00

Tässä kuussa...

opin leipomaan juureen tehtyä leipää.

unohdin uudestaan ja uudestaan, miten tehdään pylvässilmukka.

iloitsin vanhoista ystävistä ja uusista tuttavuuksista.

sain oman talon.

kaipasin päiväunia tavallista useammin.

tutustuin spelttiin.

muistin, miltä tuntuu kun vatsassa mönkii joku.

Täällä taas

2011-05-24T20:57:00.004+03:00

Minne nämä päivät menevät? Eilen näin pääskyset, tänään ostin mansikantaimia.

Tuleva isosisko tunsi potkun, joka aiheutti valtaisan kikatuksen. Silmät menivät ensin hämmästyksestä lautasen kokoisiksi. Vointi on hyvä, aika ihana oikeastaan.

Huomenna pihaan tuodaan tuliterä leikkimökki. Valmistui niin nopeasti, että sinne suunnittelemani matto on vielä kerinä kellarissa. Oranssia.

Ostin itselleni viikonloppuna helmet. Tykkään niistä kovasti. Niin kuin kaikenlaisista helmistä.

Ulkona on jumalaton tuuli, sisälläkin koleaa. Tee, sauna ja villasukat - niillä tästä selviää.

Nokkoskeittoa ja raparperikiisseliä

2011-05-15T16:14:00.003+03:00

Tänään on syöty kesäisiä ruokia. Nokkoset ovat juuri sopivia kerättäviksi, raparperissa tyydyttiin pakastettuun, mutta ei se kiisseliä huonontanut.

Odotan sadetta, aamupäivällä ripsi vähän, mutta ei tarpeeksi. Haluan kunnon sateen niin, että huopakatto kumisee. Luontokin tykkäisi. Ja itse tulisi ehkä helpommin tartuttua siihen matontekeleeseen, joka on jäänyt unohduksiin.

Illan peli hirvittää, miten sen voi katsoa? Mummu olisi riemuissaan. Pelimenyyssä ainakin herkkusalaattia ja kartanon perunalastuja, juomaksi ananasmehua kuplavedellä.

Me talolliset

2011-05-13T20:32:00.004+03:00

Se on nyt meidän! Talo, joka oli mummula. Talo, jonka yläkerrassa vanhempani asuivat syntyessäni, jossa ilta-aurinko on kauneinta, jonka seinissä on sata tapettikerrosta (olen hyvä liioittelemaan), jonka portaat ovat miltei oranssit ja yläkerran lattia nariseva. Missään muualla en halua enää asua. En edes remontin aikana. Olo on mielettömän hyvä ja iltalenkki rannassa vain paransi sitä. Tänne me kuulumme ja haluamme kuulua.

Ulkosauna lämpeni ja antoi hyvät löylyt.

...hän asuu kumputiellä...

2011-05-10T22:15:00.005+03:00

Lauantaina tehtiin juuret ja tänään taikina. Sitten vaivausta ja kohottelua, munakellon raksutusta - saunoessakin kello mukana, ettei vain mene pieleen. Eikä mennyt!

Leivän tekeminen on jännittävää. Koskaan aikaisemmin siinä ei vain ole mennyt näin kauan. Silti kaiken vaivan arvoista. Huomenna kello herättää kuudelta, sillä ei tämä ole tässä. Harjoitukset jatkuvat.

Ja huomenna, kuulkaa, meistä tulee talonomistajia!

Onnea äideille!

2011-05-08T20:01:00.004+03:00

Vuosi sitten vietin äitienpäivää Roomassa. Ei paha, mutta nyt on mukavaa olla kotona. Minä sain lahjan jo viikolla, huumaavan pinkin polkupyörän! Hyvin kulki aurinkoisella reissullani.

Silkkitukkatyttö oli tehnyt päiväkodissa helmet, ne pääsivät heti paketista kaulaan. Aamupalakin tuli sänkyyn, ilman muuta. Kiitos rakkaani.

Kuteet matoiksi

2011-05-07T18:00:00.011+03:00

Iltapäivä vierähti auringossa maton virkkauspuuhissa. Aikoinaan mummu leikkasi ahkerasti matonkuteita, muistamattomuudessaan jopa niin ahkerasti, että saksien terille päätyi meidän pyykkikorin sisältö. Jotain sentään ehdin pelastaa. Nyt on tekeillä valkoinen pitsimatto, vaikka oranssit kerät kyllä kiehtoivat. Jospa sellainen seuraavaksi.

Ultrassa kaikki oli niin kuin pitääkin. Jatketaan odotusta kevyin mielin.