Sateisen illan leipomuksia

Aamut on nykyään häikäisevän kauniita. Tulee mieleen viime syksy suruineen. Kaupungin keskusta on aina sumun peitossa, meillä on kirkasta. Vaahterat punertuvat latvoistaan. Jos olisin puu, olisi keväällä koivu, kesällä omenapuu, syksyllä vaahtera ja talvella kuusi. En osaa valita vain yhtä. Aamun kauneudesta huolimatta iltapäivällä tuli sade. Sadesää on leipomissää, joten pistettiin neidin kanssa toimeksi. Saatiin ihania, pehmoisia rouhesämpylöitä. Ja lapsi kauhean itkuraivarin, kun kädet meni likaisiksi (=taikinaisiksi). Äidin tyttö.




Loppuilta kului tietokoneen ääressä ahkerana opiskelijana.